Sakari Määttä

Divergent (Outolintu, 2014)

Ohjaaja:

• Neil Burger

elokuva arvostelu

Ohjaus: Neil Burger

Divergent: Outolintu sijoittuu raunioituneeseen Chicagoon dystooppisessa tulevaisuudessa, jossa sodasta selvinnyt yhteiskunta on jakanut ihmiset viiteen eri luokkaan: Vaatimattomat (Abnegation), Uskaliaat (Dauntless), Rehdit (Candor), Terävät (Erudite) ja Sopuisat (Amity). Kukin kansalainen suorittaa 16‑vuoden ikäisenä testin, jonka tarkoitus on selvittää hänelle sopivin yhteiskuntaluokka. Viiteen pääluokkaan kuulumattomat ovat pohjasakkaa, jotka tulevat toimeen hallinnosta huolehtivien Vaatimattomien avustuksella. Kuten arvata saattaa, typerä kansanjako aiheuttaa väestönosien kesken kateutta ja vallankaappauksen uhka lähenee vääjäämättä.

Vaatimattomiin kuuluva Beatrice "Tris" Prior (Shailene Woodley) saa sopivuuskokeen perusteella tietää olevansa divergentti, jota on mahdotonta luokitella kuuluvaksi vain yhteen ryhmään. Hän salaa testin tuloksen muilta, sillä divergentit ovat vaara yhteiskunnalle ja heitä pidetään lainsuojattomina. Tris liittyy poliisivoimista ja muiden turvallisuudesta vastuussa olevien Uskaliaiden joukkoon ja aloittaa kymmenen viikkoa kestävän rankan harjoittelun, jossa parhaat suoriutujat saavat jäädä ja heikoimmat heitetään ulos oman onnensa nojaan. Harjoittelun alussa uusi ryhmä Uskaliaita ottaa yhdessä rumat tatuoinnit, koska se tuntuu olevan siinä porukassa tapana.

Veronica Rothin romaaniin perustuva elokuva tuo naurettavalla tavalla esiin eri luokituksiin liittyviä kliseitä, jotka ovat kenen tahansa pääteltävissä jo luokan nimen perusteella. Luokkajakoa toki perustellaan elokuvassa useaan otteeseen, mutta se ei missään vaiheessa tunnu vakuuttavalta, oikealta tai millään tavalla realistiselta ratkaisulta. Terävät ovat päätään joka tilanteessa aukovia egoisteja ja Rehdit faktaperustaisia totuuksiaan tuputtavia besserwissereitä. Uskaliaat sen sijaan ovat tyhmänrohkeita ja impulsiivisia testosteroni-idiootteja, joiden harrastuksiin näyttää kuuluvan lähinnä kuperkeikat ja kiljuminen.

K‑12‑ikärajalla varustettu elokuva sisältää pakollisen romanttisen sivujuonteen, jossa pääosan divergentti rakastuu taistelukouluttajaansa Fouriin (Theo James). Trisin ja Fourin välinen yhteinen kemia on olematonta eikä aitoa kipinää näyttelijöiden välillä synny.

Divergent: Outolintu on helposti verrattavissa surkeaan Nälkäpeli-elokuvasarjaan tai jopa Twilight-elokuviin, vaikka Shailene Woodley onkin ehtinyt jo leimata Twilight-sarjan epäterveeksi viihteeksi. Sitähän se toki onkin, mutta samaa voi sanoa myös tästä Neil Burgerin yritelmästä. Burgerin aiempiin elokuviin kuuluu muun muassa Silmänkääntäjä (The Illusionist, 2006) ja Rajaton (Limitless, 2011), jotka ovat molemmat vähintään kelvollista viihdettä. Divergent: Outolintu tiputtaa ohjaajan pari oksaa alemmaksi Hollywoodin ohjaajatoivojen ranking-listalla ja mikä pahinta: kyseessä on vasta trilogian ensimmäinen osa.