Sakari Määttä

Limitless (Rajaton, 2011)

Ohjaaja:

• Neil Burger

elokuva arvostelu

Ohjaus: Neil Burger

Ohjaaja Neil Burger aloitti uransa vuonna 2002 elokuvalla Tappajan tunnustus (Interview with the Assassin), mutta varsinainen läpimurto tapahtui vasta Edward Norton ‑vetoisen Silmänkääntäjän (The Illusionist) myötä vuonna 2006. Nihkeämmän vastaanoton saaneen draamakomedian The Lucky Ones (2008) jälkeen Burger palaa nyt neljännellä ohjaustyöllään takaisin edesauttamaan elokuvateattereiden popcornin myyntiä.

Eddie Morra (Bradley Cooper) on täydellisestä motivaation, inspiraation ja rahan puutteesta kärsivä kirjailija. Eddien kitumiseen kyllästynyt tyttöystävä Lindy (Abbie Cornish) palauttaa kihlasormuksen ja toivottaa hyvää onnea. Eddie päättää ryhdistäytyä, mutta vajoaa nopeasti syvemmälle saamattomuuden ja itsesäälin suohon, kunnes eräänä päivänä onni potkaisee. Ex‑vaimo Melissan (Anna Friel) veli Vernon (Johnny Whitworth) tulee sattumalta kadulla vastaan ja miehet päätyvät muistelemaan menneitä drinkin ääreen. Vernon kertoo olevansa töissä lääketehtaassa ja antaa Eddielle kokeiltavaksi pillerin, jonka avulla hän saisi ongelmat väistymään hetkessä – jotain mikä saa aivojen käyttämättömät reseptorit heräämään ja aktivoitumaan.

Rajaton on tarina kaiken muun edelle menevästä riippuvuudesta. Elokuvan idea perustuu väittämään, jonka mukaan ihmiset käyttävät vain viidesosan aivokapasiteetistaan. Eddie nielaisee pillerin ja hetken kuluttua kaikki muuttuu aivojen saadessa täydellisen piristysruiskeen. Viisi minuuttia myöhemmin Eddie panee vuokraisännän kaunista vaimoa vieteltyään hänet rappukäytävässä ja kohta hän auttaa tätä lakiopintoihin liittyvässä tehtävässä. Oman kirjan aloittaminen ja loppuun saattaminen on Eddielle lastenleikkiä ja pian mielessä ovat isommat kuviot kuin pelkkä kirjoittaminen. Ainoa ongelma on, ettei ihmeaineen vaikutus ole kovin pitkä ja laskeutuminen arkeen on kuin benjihyppy ilman köyttä. Lisää kamaa on saatava.

Uusi superhuume on nimeltään NZT 48. Se antaa käyttäjälleen huippuälykkyyden ja tunteen siitä, että hän tietää kaiken kaikesta ja on kykeneväinen mihin vain. Huippuälykkyydellä tarkoitetaan tässä tapauksessa muun muassa kykyä muistaa kaikki elämän aiemmat tapahtumat ja käyttää muistikuvia nopeasti hyväksi, mutta mistään aidosta huippuälykkyydestä ei voida puhua ainakaan Eddie tekemien ratkaisujen perusteella. Rajaton ei yritäkään kurkottaa pintaa syvemmälle, vaan pitää teemansa puhtaasti viihde‑elokuvan tasolla.

Eddie saa hankittua lisää huumetta ja kohta (omien sanojensa mukaan) nelinumeroisella älykkyysosamäärällä varustettu nero on vauhdissa. Hän hankkii rahaa ja moninkertaistaa summan muutamassa päivässä. Jo viikkoa myöhemmin finanssimaailman gurut nimittävät häntä jumalaksi ja pörssikeinottelija Carl Van Loon (Robert De Niro) haluaa hänet palkkalistoilleen. Varsinaisia hengähdystaukoja ei pidetä, ja syöksykierremäinen laskuvaihe alkaa yhtä pikaisesti kuin NZT:n aiheuttama nousukin.

Korostetun sliipattu kuvaus sopii elokuvaan hyvin ja Bradley Cooper (Kauhea kankkunen, 2009) ei ole muuntautumiskykyisenä näyttelijänä huonoimmasta päästä. Se onkin tärkeää, koska Rajaton luottaa hänen karismaansa ja onnistumiseensa. Cooperin näyttelijälahjoilla ei ylletä ihmesuorituksiin, mutta hän on rooliin varmasti parempi valinta kuin siihen alun perin suunniteltu Shia LaBeouf.

Alan Glynnin romaaniin The Dark Fields (2001) perustuva Rajaton on kertakäyttöviihteenä toimiva high concept ‑elokuva, jonka suurimmat ongelmat ovat käsikirjoituksessa. Elokuva ei 106‑minuuttisen kestonsa aikana pysähdy miettimään tai junnaamaan missään tilanteessa, mutta noin puoleentoista tuntiin tiivistäminen olisi tehnyt kokonaisuudelle hyvää. Esimerkiksi erästä murhaa käsittelevä sivujuoni on aika turhan oloinen ja loppupuoli ennen viimeistä kliimaksia tuntuu pakotetulta.

Rajaton kuuluu niiden hyperaktiivisten elokuvien joukkoon, jotka voivat jättää katsomisen jälkeen positiivisen fiiliksen aiheuttaman täpinän aivan kuin jokin huumausaine voisi tehdä. Tänä päivänä kenenkään ei kuitenkaan tarvitse ottaa kukkahattua käteen ja kertoa huumeiden tai valtavirran mukana lipuvan hollywoodilaisen kertakäyttöviihteen aivoja turruttavista vaaroista.