Mikko Koivisto

Paradox (1984)

Ohjaaja:

• Yoshihiro Nishimura

elokuva arvostelu

Ohjaus: Yoshihiro Nishimura

Hyperaktiivisista splatter-elokuvista tunnetun Yoshihiro Nishimuran ohjaajauran luullaan usein alkaneen Tokyo Gore Policella (2008). Todellisuudessa Nishimura on kuvannut vähälle huomiolle jääneitä elokuvia jo 1980‑luvulta saakka. Yubarissa nähtiin viime vuonna Nishimuran huippuharvinaiset fantasia‑ ja kauhuelokuvat The Face (1985), The Saints Come Marching In (1986) ja Fake Country (1987). Tänä vuonna festivaali kaivautui vielä syvemmälle historian uumeniin esittämällä Nishimuran 16‑vuotiaana ohjaaman kauhuelokuvan Paradox (1984). Hämmentävän laadukas elokuva on hyvä ja ammattimainen tavoilla, joihin ohjaaja ei ole enää kaikissa tuoreissa töissään yltänyt. Alkaakin vaikuttaa siltä, että Nishimuran uran luovimmat kaudet ohjaajana ajoittuivat hänen nuoruuteensa 1980‑ ja 1990‑luvuille.

8‑millimetriselle filmille kuvattu 40‑minuuttinen Paradox alkaa kuin varhainen Sogo Ishii ‑elokuva. The Warriorsista (1979) selkeitä vaikutteita hakeva jengikuvaus on rytmitetty komeasti 80‑luvun rockmusiikin tahtiin ja tykittää nostalgisia punk-visioita moottoripyöräjengien kaahatessa kaduilla ja tapellessa keskenään. Yllättävä käänne tapahtuu 10 minuutin kohdalla, kun elokuva ilman varoitusta tapattaa päähenkilönsä, iskee ruutuun uuden nimilaatan "God Damn" ja aloittaa uuden tarinan.

Episodielokuvaksi paljastuvan Paradoxin toisessa tarinassa radiosta kaikuva Jumalan ääni ajaa nuorisoa äärimmäisiin tekoihin. Elokuva koventaa panoksia entisestään kolmannessa episodissa "Meat", jossa jääkaapissa majailevat ihmissyöjälihat alkavat harventaa mökkeilevää nuorisojoukkoa. Nishimura pääsee osoittamaan taitonsa erikoisefektien parissa mm. kahtia halkeavan pään sekä silmien kautta ulos pursuavien aivojen parissa. Jakson musiikki puolestaan on ilmiselvä variaatio John Carpenterin Halloween-teemasta.

Paradox päättyy taatusti tekijäoikeuksia rikkovaan Michael Jackson ‑tribuuttiin "Thriller", jossa Nishimura rakentaa oman tunnelmallisen versionsa popin suurtähden klassisesta musiikkivideosta. Nishimuran trillerissä nuori japanilainen nainen pakenee henkensä edestä zombien täyttämillä öisillä kaduilla Jacksonin kappaleen toimiessa taustamusiikkina. Jälki on monin osin yhtä hienoa kuin John Landisin ohjaamassa kuuluisassa Thriller-musiikkivideossa.

Paradox on tasokasta ja ideoiltaan kiehtovaa elokuvantekoa, jota ei ikinä uskoisi lukioikäisen ohjaajan työksi. Sen erikoisefektit ovat vakuuttavia millä tahansa standardilla, eikä Nishimuran audiovisuaalinen kerronta jää jälkeen esimerkiksi Sogo Ishiin varhaistöistä. Hieman ironisesti Paradox näyttää filmille kuvattuna elokuvamaisemmalta kuin Nishimuran 2000‑luvun splatter-elokuvat.

12‑vuotiaasta lähtien lyhytelokuvia kuvanneen Nishimuran sekä muiden elokuvantekijöiden lievä kokemattomuus näkyy tarinankerronnan ajoittaisena sekavuutena sekä pieninä teknisinä kömmähdyksinä – dialogista on paikoin vaikea saada selvää ja muutamaan kertaan kuvan tarkennus epäonnistuu. Nämä seikat kuitenkin osaltaan vain lisäävät naarmuisen elokuvan surrealismia ja tunnelmaa. Huikea suoritus 16‑vuotiaalta Nishimuralta!