Mikko Kojo

Motor Psycho (Moottorimania, 1965)

Ohjaaja:

• Russ Meyer

elokuva arvostelu

Ohjaus: Russ Meyer

Samana vuonna kuin Faster, Pussycat! Kill! Kill! syntyi toinenkin Meyerin ja eksoottisen Hajin yhteistyö, Motor Psycho. Tyyli on vielä samaa Meyerin mustavalkoista roughiesia, ja Motor Psychossa kolmen tytön porukka ja urheiluautot ovat vaihtuneet kolmesta miehestä ja mopoista koostuvaan moottoripyöräjengiin. Kolmikolla ei ole mitään saumaa saavuttaa Hajin, Tura Satanan ja Lori Williamsin coolius-lukemia, eikä asiaa edesauta mopedit ja rokin kuuntelu korvaa vasten pidetystä matkaradiosta.

Motor Psycho on tekoajankohtaansa sijoitettu Meyer-western, jossa miehen kuulumista hyviin tai pahoihin ei määritä stetsonin väri vaan seksuaalisuus. Hyvät eivät kieltäydy seksistä, mutta kun ovat kerran onnistuneet pokaamaan itselleen povipommin (Arshalouis Aivazian), pysyvät tälle uskollisena lemmenkipeiden kotirouvien vonkaamisesta ja d‑kupeista huolimatta. Pahat sen sijaan hengaavat poikaporukassa, eivätkä saa naista ottamatta väkisin. Meyerille hyvin tyypillinen aloituskohtaus sen sijaan määrittää statistit miehiksi, joita kiinnostaa enemmän kalastaminen kuin seksiä kärttävä nuori tyttöystävä/vaimo (Sharon Lee), jonka täytyy mennä lampeen pulikoimaan ja karkoittamaan kalat kiinnittääkseen miehensä huomion.

Edellä mainittu hulttiojengi aiheuttaa yleistä sekaannusta ja paheksuntaa aavikolla ajellessaan ja naisia käpälöidessään. Peräänsä he saavat elokuvan päähenkilön Frankin (Steve Masters) raiskattuaan tämän vaimon. Tässä vaiheessa astutaan selkeästi myös vigilante-elokuvan puolelle. Russ Meyerin itsensä esittämää sovinistisheriffiä ei väkisinmakuu ihmeemmin hetkauta, ja tämä tyytyy laukomaan kommentteja, kuten: "hänelle ei tehty mitään, mihin naista ei olisi luotu". Tällaista kohdatessaan on tavallisen eläinlääkärinkin tehtävä, mitä miehen on tehtävä, ja Frank lähtee takaa-ajoon halki aavikon tarkoituksenaan kostaa.

Takaa-ajon aikana etenkin jengiläisten pomolta karkaa mopo (öh...) käsistä, ja ruumiitakin syntyy sotamuistojen viiratessa päässä. Frankin seuraan liittyy Haji, joka oli tulla miehensä tavoin ammutuksi. Seuranneesta draamasta mielenkiintoisinta on hienovarainen klassikkokohtaus, jossa kalkkarokäärme puree Frankia. Tämä pakottaa Hajin tukasta kiinnipitäen imemään myrkyn pois jalassaan olevasta haavasta. "Suck it! Suck it!" "Spit it out!" "Spit it out!"

Motor Psycho ei sisällä Faster Pussycat! Kill! Kill!'in kaltaista ikonista tähteä kuten Tura Satana, eikä dialogi ole samanlaista jatkuvaa superlatiivia. Tutun konseptin, mikä tavallaan tekee yllätyksellisen juonen tarpeettomaksi, Meyer-käännöksenä se on kuitenkin ehdottoman kiinnostava, vaikkei sisälläkään kuin osan miehen tavaramerkeistä. Mainitaan kuitenkin vielä, että alastomuutta ei elokuvassa nähdä Faster Pussycat! Kill! Kill!'iä enempää.