Tapani Maskula

Broken Lullaby (Särkynyt sävel, 1932)

Ohjaaja:

• Ernst Lubitsch

elokuva arvostelu

Ohjaus: Ernst Lubitsch

Ernst Lubitsch muistetaan yhä eleganteista salonkikomedioistaan, mutta hän ohjasi aikoinaan myös vakavia aatedraamoja. Vuonna 1932 hän sai valmiiksi peräti viisi elokuvaa, joista Hymyilevä luutnantti (The Smiling Lieutenant) ja Huolia paratiisissa (Trouble in Paradise) olivat melkoisia kassamenestyksiä. Niiden rinnalla Särkynyt sävel vaipui nopeasti unohduksiin kaupallisena hutina.

Se alkaa ensimmäisen maailmansodan voitonparaatista Pariisissa, jossa juhlajumalanpalveluksen osallistunut nuori Paul pyytää papilta anteeksiantoa surmattuaan juoksuhaudassa saksalaispojan Walterin. Lohdutuksen sijaan pappi kehuu tekoa isänmaalliseksi velvollisuudeksi, joten tuskainen Paul lähtee etsimään omantunnon rauhaa ja sovitusta entisestä vihollismaasta. Hän matkustaa pieneen saksalaiskaupunkiin ja löytää Walterin perheen, joka palvoo hartaana rintamalla kaatuneen poikansa muistoa. Voiko hän uhrin läheisille tunnustaa olevansa Walterin murhaaja? Perillisen menettänyt isä, nyyhkyttävä äiti ja sulhastaan ikävöivä morsian kiintyvät vieraaseen, jota muut kaupunkilaiset epäilevät vakoojaksi. Voimakkaasti pasifistinen elokuva on tutkielma sodan traumatisoivasta mielettömyydestä yksilön näkökulmasta. On kohtuutonta vaatia, että sotaan pakotetut ihmiset kantaisivat moraalisen vastuun valtioiden tekemistä päätöksistä.

Särkynyt sävel karttaa helppoja ratkaisuja ja sen avoimeksi jäävä pessimistinen päätös on varmaan karkottanut yleisön lippuluukulta. Lisäksi ohjaajan valitsema saksalaistyylinen ekspressionismi symboleineen vaikutti Lubitschin henkeviin komedioihin tottuneista jenkkikatsojista luultavasti raskaalta. Näytelmään perustuvana varhaisena äänifilminä elokuvan kerronta on pysähtynyttä ja kohtaukset teatraalisia, mutta staattisuutta lieventävät kekseliäät siirtymät.