Matti Erholtz

Trouble in Paradise (Huolia paratiisissa, 1932)

Ohjaaja:

• Ernst Lubitsch

elokuva arvostelu

Billy Wilderin toimiston seinällä oli kyltti jossa luki "Kuinka Lubitsch sen tekisi?". Vuonna 1922 Hollywoodiin siirtynyt saksalaisohjaaja oli hienostuneen salonkikomedian tekijänä ylittämätön esikuva Wilderin lisäksi monelle muullekin huippuohjaajalle ympäri maailman, kuten Yasujiro Ozulle. Trouble in Paradisea piti ohjaaja itse puhtaan tyylin kannalta parhaana saavutuksenaan.

"Tyyli on ihminen itse" määritteli ranskalainen luonnontutkija ja kirjailija Buffon Ranskan akatemialle vuonna 1775 pitämässään kuuluisassa puheessa, joka kirjan kansiin vietynä sai nimen Discours sur le style. Buffonin ajatus oli, että kirjailijan kirjassaan esittämät tiedot, tosiasiat ja keksinnöt voidaan sellaisenaan siirtää toiseen kirjaan, koska ne ovat kirjailijan ulkopuolisia asioita, mutta tyyliä ei, koska hän itse on se tyyli. Saksalaissyntyinen Ernst Lubitsch ohjasi elokuvia niin omaperäisellä ja helposti tunnistettavalla tyylillä, että sitä alettiin kutsua "Lubitschin kosketukseksi". Lubitschin kosketus tunnistettiin Suomessakin. Ohjaajan nimi kirjoitettiin lehti-ilmoituksissa isolla ja häntä tituleerattiin "äänielokuvan mestariksi". Kun Lubitschin elokuva Meidän herrojen kesken (Design for Living, 1933) tuli Suomessa ensi-iltaan vuonna 1934, valiteltiin sen mainoksessa sitä, että oli kulunut kokonaista kaksi vuotta siitä kun edellisen kerran Suomessa nähtiin tämän "elokuvan taikurin" ohjaama "huvinäytelmä". Kahden vuoden väliaika johtui siitä, että Trouble in Paradise kiellettiin kokonaan Suomessa.

Trouble in Paradisen miespäähenkilö on Herbert Marshallin esittämä sulavakäytöksinen ammattivaras Gaston Monescu, joka elokuvan alun Venetsiaan sijoittuvassa jaksossa saa rikostoverikseen ja rakastajattarakseen Miriam Hopkinsin esittämän taskuvarkaan Lilyn. Pariisissa ryövärikaksikko ottaa kohteekseen upporikkaan parfyymitehtailijan Mariette Coletin. Gaston soluttautuu Coletin palvelukseen sihteeriksi ja Lily hänen konekirjoittajakseen. Asiat mutkistuvat, kun Gaston ja Mariette alkavat tuntea vetoa toisiinsa.

Massiivisesta The Film Encyclopedia ‑kirjastaan (1979–) tunnettu Ephraim Katz on kuvaillut Lubitschin kosketusta näin: "Hänen tyyliään luonnehti ideoiden tai tilanteiden taloudellinen (parsimonious) tiivistäminen yksittäisiin otoksiin tai lyhyisiin kohtauksiin, jotka tarjosivat ironisen avaimen hahmojen luonteeseen ja koko elokuvan merkitykseen." Francois Truffaut puolestaan vertasi Lubitschin elokuvia gruyère-juustoon, jossa "jokainen reikä on nerokas". Lubitschin ei tarvinnut näyttää elokuvissaan kaikkea, koska hän sai katsojan täydentämään visuaalisen tarinankerronnan aukot mielessään. Hyvä esimerkki tästä Lubitschin sekä tiiviistä että "reikäisestä" kerrontatyylistä on Trouble in Paradisen kohtaus, jossa Monescun ja madame Coletin suhde siirtyy kevyttä flirttiä syvemmälle tasolle.

Kohtauksen aluksi Colet, joka on lähdössä illalliskutsuille, saapuu Monescon ovelle kysyäkseen tältä seuraavan päivän ohjelmasta. Eroottissävyinen sanailu, joka alkoi kaksikon välillä heti ensitapaamisessa, jatkuu nyt edelleen mutta jotenkin väljähtäneenä. Colet ei tiedä mutta katsoja tietää, että Monescu ja Lily aikovat tyhjentää Coletin kassakaapin seuraavana yönä ja häipyä samantien Pariisista, ja tämä katsojan suurempi tietomäärä antaa dialogille oman kirpeän sävynsä. Kun Colet kääntyy pois ja alkaa laskeutua portaita alakertaan käydään vielä seuraava lyhyt vuoropuhelu:

Monescu: "Viivyttekö myöhään?"
Colet: "Miksi kysytte?"
Monescu: "Täytyykö minun vastata?"
Colet: "Ei."

Coletin äänensävy on nyt hyvin erilainen kuin aiemmin, hiljainen ja kummasteleva. Viimeistä sanaansa lausuessaan hän sulkee ensin silmänsä, pudistaa sitten päätään ja lausuu "no":n kuiskaten ja o‑kirjaimen huolellisesti huulillaan muodostaen.Tämän jälkeen Monescu palaa huoneeseensa, Colet laskeutuu muutaman askelen portaita, kääntyy äkkiä, nousee takaisin yläkertaan ja menee koputtamatta valesihteerinsä huoneeseen sulkien oven takanaan.

Mitä huoneessa tapahtuu oven sulkemisen jälkeen jää täysin katsojan mielikuvituksen varaan. "Hän pystyi ilmaisemaan enemmän suljetulla ovella kuin muut ohjaajat avoimella sepaluksella", on Billy Wilder sanonut Lubitschin viitteellisesti esitetystä erotiikasta. Kun Colet ja Monescu seuraavan kerran ilmestyvät kuvaan, he ovat muuten täysissä pukeissa mutta Coletin turkispuuhka on nyt poissa. Jotain dramaattista on tapahtunut ja se kuvastuu näyttelijöiden ilmeistä ja asennoista. Nainen on kuvassa vasemmalla ja mies oikealla, mutta he eivät katso suoraan toisiaan päin vaan hieman sivuun. Miehen ilme on harmistunut, naisen kiusoitteleva ja voitonriemuinen. Ennen niin itsevarma mestarivaras on nyt selvästi joutunut tilanteeseen, jota ei hallitse. Kun Colet sanoo, että hän haluaa tunnustaa jotain, Monescu nykäisee äkkiä päänsä oikealle niin että hänen kasvonsa näkyvät nyt profiilissa. Myös Colet kääntyy kokonaan mieheen päin ja työntää kasvonsa niin lähelle tämän kasvoja, että heidän nenänpäänsä melkein koskettavat toisiaan. Kamera liikkuu hieman lähemmäksi. Suudelma päättää kohtauksen, jota seksikkäämpää saa elokuvahistoriasta hakea.

Seksi on Lubitschin elokuvien vakioaihe, ja Trouble in Paradisessa se on tiiviissä yhteydessä toiseen maailmaa pyörittävään voimaan, jota sitäkään ei yleensä voida kuvata suoraan, eli rahaan. Kun Lily ja Monescu elokuvan alussa tapaavat, heidän romanssinsa syttyy toden teolla vasta, kun he ovat huomanneet molemmat olevansa ammattimaisia varkaita. Varastelulla on erityisesti Lilylle selvästi eroottinen aspektinsa. Monescu kiinnostaa häntä vain toisten rahojen ryöstäjänä, lainkuuliaisena mies olisi hänelle pelkkä "hyödytön gigolo". Madame Coletia Lily pitää (aivan oikein) varkaiden paratiisin viatonta rauhaa uhkaavana ovelana käärmeenä. Elokuvassa ei koskaan esitetä pienintäkään vihjausta siitä, että Monescun ja Lilyn elintavassa olisi jotain väärää, ja tämä neutraali suhtautuminen varasteluun on epäilemättä yksi syy siihen, että Trouble in Paradise kiellettiin Suomessa.

Trouble in Paradise tehtiin ns. suuren laman aikaan, ja maailman talousongelmiin viitataan elokuvan dialogissa useammin kuin kerran. Eräässä kohtauksessa esiintyy pörröpäinen venäläinen kommunisti, joka paheksuu madame Coletin rikkauksia ja siteeraa tälle Trotskia (!). Lubitschin komediat eivät tapahdu kuplassa, jonka ulkopuolelle on suljettu kaikki reaalimaailman ikävät asiat. Trouble in Paradisen, kuten monen muunkin Lubitschin elokuvan, ytimessä on kolmiodraama, ja kolmiodraamassa yleensä ainakin yhdelle osapuolelle käy huonosti. Trouble in Paradisessa toteutumattoman rakkaussuhteen aiheuttamaan pettymykseen suhtaudutaan aikuismaisen järkevästi. Colet ja Monescu toteavat yksissätuumin, että heidän suhteellaan ei ole tulevaisuutta, koska viimeksimainittu on etsitty rikollinen. Katsoja aavistaa kuitenkin pinnistellyn järkevyyden alla piilevän aidon surun.

Trouble in Paradise on tyylikäs elokuva sanan kaikissa merkityksissä. Se on hienostunut, elegantti ja nokkela, loisteliaasti lavastettu ja puvustettu. Mutta niin ovat monet muutkin elokuvat. Suurinta nautintoa Trouble in Paradise tuottaa katsojalle silloin, kun hän jossakin yksityiskohdassa, näyttelijän ilmeessä, eleessä tai päänasennossa, tunnistaa Lubitschille ja vain Lubitschille kuuluvan tyylin. Sitä ei voi siirtää hänen elokuvistaan pois muihin elokuviin. Se on Lubitsch itse.