Sakari Määttä

Death Weekend (Tappava viikonloppu, 1976)

Ohjaaja:

• William Fruet

elokuva arvostelu

Ohjaus: William Fruet

Death Weekend on yksi pahamaineisimmista kanadalaisista eksploitaatioklassikoista, joita tuotettiin runsaat määrät 70‑luvun alkupuolelta lähtien. Ohjaaja William Fruet halusi rahastaa Wes Cravenin Rape & Revenge ‑hitin The Last House on the Left (1972) saavuttaman suosion avulla, vaikka siitä olikin jo muutama vuosi aikaa. Elokuvana Death Weekend on kuitenkin esikuvaansa verrattuna tyyliltään erilainen ja siksi tervetullut lisä kaltaistensa genre-teosten joukkoon.

Rikas hammaskirurgi Harry (Chuck Shamata) on viemässä uutta naisystäväänsä Dianea (Brenda Vaccaro) viikonlopuksi huvilalleen. Automatkan aikana he onnistuvat suututtamaan neljä pikkurikollista voittamalla heidät leikkimielisessä kilpa-ajossa syrjäisillä maanteillä. Rikollisjoukon sikamainen johtaja Lep (Don Strout) vetää tilanteesta herneen nenään ja janoaa kostoa. Pienen jäljityksen jälkeen he löytävät tiensä Harryn huvilalle. Alkaa tiivistunnelmainen valtapeli, jossa ei ole sääntöjä.

Diane on henkisesti vahva nainen, joka ei lämpene Harryn säälittäville iskuyrityksille sen enempää kuin Lepin johtaman lauman lässytyksille tai uhkailuille. Harry taas on diplomaattinen opportunisti, jolle raha merkitsee enemmän kuin mikään muu. Miesjoukko tuo herkulliseen vastakkainasetteluun sen kaipaamaan kaaosta. Heille omaisuus ei merkitsen sen enempää kuin muiden ihmisten ajatuksetkaan. He ovat kuin hyökkäysvaunu, joka vyöryy säälimättömällä voimalla eteenpäin surmaten ja tuhoten kaiken mennessään.

Vaccaron ja Stroudin suoritukset ovat parempia kuin elokuvan taso vaatisi. Fruetin ohjaustyöskentelykin on useassa kohtauksessa yllättävän hallittua ja loppuun saakka hiottua. Siis sellaista, jota ei välttämättä odottaisi tällaiselta elokuvalta. Valitettavasti miehen kynäilemä käsikirjoitus jättää paljon potentiaalistaan käyttämättä, vaikka onnistuukin tarjoamaan oikein mainiota viihdettä.