Sakari Määttä

War of the Dead (Stone's War, 2011)

Ohjaaja:

• Marko Mäkilaakso

elokuva arvostelu

Ohjaus: Marko Mäkilaakso

Suomalaisvahvisteinen genre-elokuva on ollut kuluvan vuoden aikana hyvässä nosteessa. Helmikuussa maailmanensi-iltansa sai avaruusnatseja vilisevä Iron Sky (2012) ja nyt vuorossa oli Marko Mäkilaakson ohjaus War of the Dead. Ensi-iltaa on jo ehditty odotellakin, sillä finanssikriisin takia hyllylle pölyttymään jääneen elokuvan varsinaiset kuvaukset päättyivät jo yli neljä vuotta aiemmin.

Myös Stone's War ‑nimeä kantava toimintakauhuelokuva sijoittuu Suomen ja Neuvostoliiton väliseen rajamaastoon jatkosodan aikana. Sota on helvettiä ja kohtalon heittäessä kiukaalle lisää infernaalista löylyä alkavat kuolleet sotilaat herätä eloon ja aloittaa oman verenhimoisen sotansa kaikkia vastaan. Natsien tekemät ihmiskokeet ovat menneet pieleen. Taas.

Mäkilaakso ei halunnut tehdä varsinaista kauhuelokuvaa eikä mässäillä raakuuksilla, vaan pikemminkin keskittyä sotaelokuvatyylittelyyn. Ratkaisu on oikea, sillä zombielokuvia on tehty viime vuosina aivan liikaa muutenkin. Zombit ovat War of the Deadissa enimmäkseen vain alati vallitseva uhka aivan kuten vihollisen joukot tavallisessakin sodankäynnissä. Mäkilaakson zombit eivät ole perinteisiä hitaasti laahustavista ruhoja vaan nykystandardien mukaisia raivohulluja kuolaidiootteja.

War of the Deadin pääosissa nähdään muun muassa tämän hetken suomalaisnäyttelijöiden A‑ryhmään kuuluva Mikko Leppilampi (Härmä, 2012), joka hoitaa oman suorituksensa vakuuttavasti sopien sotilaan rooliin yllättävän hyvin. Samuel Vauramo (Tyttö sinä olet tähti, 2005) onnistuu nuorena neuvostosotilaana niin ikään vaivattomasti, kuten myös pienemmässä sivuosassa nähtävä Antti Reini (Vares-sarja). Täysin samaa ei voi sanoa maailman vahvimmaksi mieheksi vuosina 1997 ja 1999 valitun Jouko Aholan suorituksesta, mutta ei se mitään, sillä eihän Schwarzeneggerinkään näyttelijäntaitoja ole ikinä kehuttu. Englantilaisnäyttelijä Andrew Tiernan (300, 2006) on porukkaa johtava Kapteeni Martin Stone ja hoitaa homman pökkelömäisen rutinoituneesti.

Suomalaisista ja amerikkalaisista sotilaista koostuva valiojoukko on saanut jatkosodan aikana tehtäväkseen etsiä ja tuhota saksalaisten salainen bunkkeri, jossa natsit ovat punoneet juoniaan. Sotilaallinen meno on kuin Korkeajännitys-sarjakuvista ja toiminta tuo paikoin mieleen muun muassa Neil Marshallin Dog Soldiersin (2002), jossa taisteltiin ihmissusia vastaan. Runsaasti one‑linereita viljelevää dialogia sisältävä War of the Dead on hyvä ottaa vastaan kieli poskessa tehtynä genreviihteenä eikä täysin tosissaan tehtynä, yliluonnollisia elementtejä sisältävänä sotaelokuvana.

Olennainen puute elokuvassa on varsinaisen pääpahiksen puuttuminen. Lisäksi elokuvassa esiintyvän – Clive Barkerin Hellraiserista tuttua Lemarchandin laatikkoa muistuttavan – ihmisiä henkiin herättävän laitteen toimintatapaa ja tarkempaa syntyhistoriaa ei selitellä lainkaan. Mäkilaakson kokemus kuvaajana on nähtävissä tummiin ja synkkiin sävyihin luottavassa valaistuksessa. Kuvaus on laadukasta, mutta toimintakohtausten leikkaus olisi toivonut olevan hiukan hillitympää. Nopeiden leikkausten avulla on onnistuttu peittämään tuotannollisia puutteita.

War of the Deadin ei tarvitse hävetä lainkaan esimerkiksi Iron Skyn rinnalla ja siitä jää muutenkin parempi jälkimaku kuin efekteillä kyllästetystä kuunatsikomediasta.