Sakari Määttä

Sinfonía erótica (1980)

Ohjaaja:

• Jesús Franco

elokuva arvostelu

Ohjaus: Jesús Franco

Espanjalais-portugalilainen tuotantoyhtiö Tritón P.C. rahoitti vuosien 1979–1987 välillä yhteensä viisi Jess Francon elokuvaa, joista suurin osa on jäänyt hyvästä syystä vähälle huomiolle ja hautautunut Euroopan roskaelokuvakaivojen syövereihin. Saman kohtalokkaan unohduksen on saanut osakseen myös De Saden teksteihin perustuva Sinfonía erótica, joka on yhtiön kirkkain helmi ja samalla Francon hieno avaus uudelle vuosikymmenelle.

Martine de Bressac (Lina Romay) palaa mielisairaalassa vietetyn ajan jälkeen takaisin kotikartanoonsa. Markiisi Armand (Armando Borges) on saanut rauhassa pelehtiä nuoren ja komean poikaystävänsä, Florin (Mel Rodrigo), kanssa vaimon hermoloman aikana. Tämän lisäksi myös luostarista karannut teini-ikäinen nunna (Susan Hemingway) liittyy joukkoon ja jää mielellään miesten himokkaiden käsien hyväiltäväksi.

Sinfonía eróticasta tulee monella tavalla mieleen Succubus (Necronomicon – Geträumte Sünden, 1968) sekä A Virgin Among the Living Dead (Christina, princesse de l'érotisme, 1973), mutta varsinkin ensin mainittu on sekopäisempi, harhaisempi ja filosofisempi kokonaisuus. Sinfonía erótican taltioineesta Juan Solerista tuli Francon vakiokuvaaja heidän yhteistyönsä jatkuessa läpi 80‑luvun – eikä ihme, sillä elokuvan syksyinen luonto sekä tapahtumapaikkana toimiva kartano on tuotu esille taidokkaasti.

Unenomaiset ja hämyiset kuvat tekevät Sinfonía eróticasta samalla kauniin, lohduttoman, haikean sekä painostavan raskaan. Välillä tarina vie useista Francon elokuvista tuttuun tilaan, jossa katsojan on mahdotonta varmuudella tietää ovatko tapahtumat unta vai totta, mennyttä aikaa vai nykyhetkeä. Surumielistä yleistunnelmaa tukee ääniraidalla kuultava Franz Lisztin klassinen pianokonsertto.

Pääosanäyttelijät onnistuvat rooleissaan poikkeuksellisen hyvin ja erityisesti Lina Romay tekee yhden uransa vakuuttavimmista suorituksista seksuaalisesti turhautuneena vaimona. Hahmojen pakotetunomaisten tunteiden ilmentävä ahdistus välittyy ja tukee omalta osaltaan elokuvan yleistunnelmaa. Romayn hahmo on kuin skitsofreninen sätkynukke keskellä pahuuden ja synnin olemusta pohdiskelevaa näytelmää. Sinfonía erótican hahmot toimivat miltei eläimellisten halujen ja viettien vallassa alitajunnan syvyyksistä nousevan ahdistuksen viedessä vääjäämättä kohti väkivaltaista lopputulosta.

Elokuvan nimestä voi päätellä, että musiikin lisäksi tarjolla on runsaasti paljasta pintaa. Homoseksuaalisuus on yksi Sinfonía erótican teemoista ja se näkyy myös seksuaalisessa kuvastossa, joka on paikoin melkein pornografiseksi luokiteltavaa.