Mikko Koivisto

Kyojima 3rd St., Sumida City (2010)

Ohjaaja:

• Kōta Yoshida

elokuva arvostelu

Ohjaus: Kōta Yoshida

Jonkin verran tunnettavuutta festaripiireissä saavuttanut Kota Yoshida debytoi ohjaajana vuonna 2006. Hänen 42‑minuuttinen draamakomediansa Coming with My Bother otettiin positiivisesti vastaan sekä Japanissa että mm. Nippon Connection ‑festivaalilla. Neljä vuotta myöhemmin syntyi samoilla linjoilla jatkanut Yuriko's Aroma (2010), joka tosin saatiin viimeisteltyä vasta ohjaajan toivuttua kesken kuvausten saamastaan halvauksesta. Nippon Connection palkitsi Yurikon Nippon Visions ‑sarjansa parhaana elokuvana, vaikka tarina koulupojan hienhajuun rakastuvasta naisesta menikin loppua kohden lässytykseksi.

Yoshidan tuorein työ Kyojima 3rd St., Sumida City syntyi Hoga Holic ‑elokuvalehden aloitteesta. Japanilaisen independent-elokuvan promootioon ja näytösten järjestämiseen keskittyvä nettilehti pitää päämajaansa Tokion itäisessä Sumida-kaupunginosassa. Yoshidaa pyydettiin ohjaamaan jotain Sumida Cityssä tapahtuvaa. Ohjaajan tilaustyönä tekemä 30‑minuuttinen Kyojima 3rd St., Sumida City on simppeli tarina lukiotytöstä, joka sortuu varastamaan muotituotteen kaupasta. Tyttö jää kiinni, mikä johtaa pitkään keskusteluun kaupan omistajan kanssa.

Kokonaisuudessaan neljästä kohtauksesta koostuva elokuva on upea esimerkki yksinkertaisesta, mutta poikkeuksellisen laadukkaasta elokuvanteosta. Tarinan luonteesta huolimatta mukana ei ole halpaa moralisointia tai emotionaalista inttämistä. Sen sijaan tarjolla on kertakaikkisen loistavasti näytelty ja täyteläisesti kirjoitettu palanen Sumida Cityn elämää. Vaikka rakenne tarinatuokioineen onkin varsin perinteinen, on tekstissä elävyyttä ja hauskuuttakin. Päärooleihin tuskin olisi parempia näyttelijöitä voitu löytää.

Dialogipainotteisen keskivaiheen ympärille jäävät aloitus‑ ja lopetusjaksot tekevät tilaa Masafumi Sekin komealle kuvaukselle, joka suosii elegantteja pitkiä otoksia sortumatta kuitenkaan turhaan kikkailuun. Ohjaaja Yoshidalla on tosin hänelläkin selkeää visuaalista silmää, sillä myös Yuriko's Aroma sisälsi erittäin hienoja otoksia, vaikka kuvaaja oli eri henkilö. Sumida Cityssä kuvallisen annin rinnalle on lisäksi saatu rajoitetusti käytetty, mutta loistava soundtrack, josta vastaa Osakasta lähtöisin oleva dub‑bändi Arakajime kimerareta koibitotachi e. Kyseinen bändi on muutenkin elokuvantekijöiden suosiossa; heidän tuoreen Calling-albuminsa avauskappaleen musavideon ohjauksesta vastasi Go Shibata (Doman Seman, 2009).

Kyojima 3rd St., Sumida City on oiva esimerkki japanilaisen indie-elokuvan parissa syntyvistä huipputöistä, joita valitettavan harvoin saadaan dvd‑levitykseen edes kotimaassaan. Toivoa sopii, että Yoshidan meditatiivinen helmi saa Nippon Connection ‑näytöksensä jälkijunassa lisää huomiota ja mahdollisesti kotivideojulkaisun. Teoksen lyhyyden vuoksi olisi hyvä idea pakata se festarin tyyliin samoihin kuoriin muutaman muun tuoreen Hoga Holic ‑elokuvan kanssa. Nippon Connectionissa Sumida City esitettiin elokuvien A Demon Has Come (2010) ja Tuesday Girl (2010) kanssa, jotka Elitistiltä valitettavasti jäivät aikataulusyistä näkemättä.