Mikko Koivisto

Heaven's Story (2010)

Ohjaaja:

• Takahisa Zeze

elokuva arvostelu

Ohjaus: Takahisa Zeze

1980‑luvulta lähtien elokuvia ohjannut Takahisa Zeze on pitkään ollut yksi Japanin mielenkiintoisempia mutta samalla epätasaisimpia ohjaajia. Pink-elokuvien parissa kolmatta vuosikymmentä työskennelleelle Zezelle pehmopornotuotannot tarjosivat leikkikentän, jolla toteuttaa usein anarkistisiakin visioitaan. Lajityypin sääntöjen mukaisesti hänen elokuvansa, kuten Amazon Garden: Uniform Lesbians (1992), olivat kestoltaan runsaan tunnin luokkaa. Nyt Zeze on ohjannut yli 4½-tuntisen elokuvan Heaven's Story, joka palkittiin Berliinin elokuvafestivaalien kriitikkopalkinnolla.

Heaven's Story on Zezelle henkilökohtainen elokuva. Se on tervetullutta, sillä pink-elokuvista irtauduttuaan Zeze on suoltanut paljon sieluttomia mainstream-tuotantoja, joista näkemyksetöntä draamakomediaa Dog Star (2002) tai nolostuttavan huonoa vampyyritoimintaa Moon Child (2003) ei helpolla tunnistaisi ohjaajansa töiksi. Heaven's Story on yksi niistä Zezen elokuvista, joihin hänellä on ollut täydellinen taiteellinen kontrolli ilman massayleisöjen tai pink-genren sanelemia kompromisseja.

Zeze ei ole koskaan pätenyt tasaisen laadun saralla, ei edes yksittäisen elokuvan sisällä. Heaven's Story ei sekään ole täydellinen, mutta vikoineen kaikkineenkin pirun vakuuttava. Skaala on valtava. Zeze kertoo rikoksesta, kostosta sekä elämän jatkamisesta ja toisten kyvyttömyydestä siihen. Vuosikausia kestävä ja toistakymmentä päähenkilöä kattava tapahtumaketju lähtee liikkeelle teinipojan murhatessa viattoman naisen ja lapsen. Leskeksi jäänyt aviomies Tomoki (Tomoharu Hasegawa) vannoo tappavansa murhaajan (Shugo Oshinari), mutta syyllinen lähetetään kalterien taakse turvaan.

Samoihin aikoihin toisaalla 8‑vuotiaan Saton (Kana Honda) perhe murhataan. Tappaja riistää oman henkensä ennen oikeudenkäyntiä, jättäen traumatisoituneen pikkutytön vaille minkäänlaista mahdollisuutta oikeuden toteutumiseen. Televisiossa ja lehtien sivuilla oman perheensä murhaajalle kostoa vannova Tomoki nousee tytön idoliksi. Murhaajan istuessa vankilassa vuodet vierivät ja tapahtumaketjuun tarttuu mukaan uusia hahmoja. Heitä riittää aina palkkamurhaajana sivutienestiä ansaitsevasta poliisista (Jun Murakami) murhaajaa sympatisoivaan sairaaseen naiseen (laulaja Hako Yamazaki). Zezellä ei ole kiirettä tarinansa avaamisen kanssa elokuvan kokonaiskeston lähennellessä viittä tuntia.

Heaven's Storyssa Zeze pelaa mittakaavalla, jota yleensä käytetään ainoastaan televisiosarjoissa: hän antaa kasvot lähes tusinalle eri hahmolle. Pääjuonesta pian erkaneva kokonaisuus haarautuu eri poluille, joilla tavattavien hahmojen tiet kohtaavat vasta tuntien jälkeen jos ovat kohdatakseen. Näkökulmat vaihtelevat laidasta laitaan, mutta rakenne ei ole episodimainen. Keskus on enemmän temaattinen kuin tarinallinen, ja kaikki sen sisältämät hahmot muodostavat yhdessä kokonaisuuden. On alusta lähtien selvää, että he kaikki elävät samassa maailmassa ja tulevat luultavasti kohtaamaan ennemmin tai myöhemmin.

Matkan varrelle mahtuu huonojakin kohtauksia – niiltä Zeze ei vaikuta koskaan välttyvän. Muutama alkupuolen vetistely ja kameran heilautus kohti sinistä taivasta ovat b‑luokan draamaa. Toisaalta mukana on myös lukuisia huumaavan kauniita jaksoja sekä kesäisissä että lumisissa maisemissa. Elokuvaansa viidessä osassa puolentoista vuoden aikana kuvannut Zeze halusi mukaan kaikki vuodenajat. Paras keksintö oli kuitenkin Takahagin kaupungissa sijaitsevan entisen kaivosalueen hyödyntäminen. Pelkästään lautalla saavutettavissa olevan alueen autiot kerrostalot ja avarat maisemat tarjoavat huikeita näkymiä "nollabudjetilla" kuvattuun elokuvaan.

Heaven's Story laittaa istumalihakset koetukselle, eikä kaikkien kohtausten tarpeellisuus aukene välittömästi. Kriittinen katsoja voisikin tuomita sen yhteenliimatuksi televisiosarjaksi. Kärsivällisyys kuitenkin palkitaan, sillä yli kolmen tunnin pohjustuksen jälkeen koston palatessa ruutuun panokset ovat mielettömällä tasolla. Tuskin mikään muu elokuva on pureutunut tappamisen ja tapetuksi tulemisen ongelmallisuuteen näin kattavasti. Katsojan tiedostaessa vääjäämättömän tragedian seuraukset koko karmeudessaan Heaven's Storyn viimeinen tunti nouseekin kertakaikkisen loistavaksi.

Kostoteeman käsittelyn ohessa Zeze ennättää kertomaan paljon elämästä, arjesta ja ihmisistä päähenkilöiden vaihdellessa ongelmaisista diskonuorista yksineläviin vanhuksiin. Jotkin näistä osuuksista ovat kiinnostavampia, jotkin vähemmän. Aidosti eeppisten suurelokuvien tapaan Heaven's Story nousee kuitenkin kirkkaasti yksittäisten heikkouksiensa yläpuolelle ja muodostaa lopulta osiaan suuremman kokonaisuuden.

Heaven's Story on pitkä, paikoin ongelmallinen ja etenkin loppua kohden melkoisen upea elokuva.