Sakari Määttä

Auschwitz (2011)

Ohjaaja:

• Uwe Boll

elokuva arvostelu

Ohjaus: Uwe Boll

Surkeista pelifilmatisoinneistaan tunnettu Uwe Boll halusi uusimman elokuvansa Auschwitzin mukaan vuoden 2011 Berlinalen viralliseen kilpasarjaan ja maksoi kaikilta elokuvilta sääntöjen mukaan vaaditun 125 euron osallistumismaksun. Bollin elokuva hylättiin suoraan. Ohjaaja syytti oikeusteitse festivaalin johtajaa Dieter Kosslickia valintaprosessin vilpillisyydestä ja vaati rahojaan takaisin. Edellisvuonna Bollin aiempi elokuva Darfur koki saman kohtalon, mutta silloin ohjaaja ei vielä osoittanut suuttumuksen merkkejä. Haasteella ei varmasti ole vaikutusta festivaalin tulevaisuuteen, mutta lisähuomiota itse elokuvalle se tuo varmasti. Auschwitz sai maailman ensi-iltansa Berliinin Babylon-teatterissa ja Boll itse oli paikalla näytöksessä. Puhelias ja miellyttävä ohjaaja vastaili mielellään toimittajien kysymyksiin ja keskusteli elokuvastaan pitkään.

Auschwitz alkaa yllättävällä tavalla, kun Bollin pää ilmaantuu ruutuun ja mies toteaa anteeksipyytävästi: "Hi. My name is Uwe Boll and I'm responsible for the movie." Sitten ohjaaja alkaa puhua elokuvansa taustoista. Boll kertoo haastatelleensa saksalaisopiskelijoita ja selvittäneensä heidän tietotasoaan holokaustista ja keskitysleireistä todeten tason todella huonoksi. Seuraavana siirrytään loputtomiin jatkuvien haastattelujen pariin koulujen käytäville. Lopulta elokuva alkaa ja noin puolituntisen draamavaiheen jälkeen Boll hyökkää takaisin ruutuun aivan kuin varmistamaan, että katsoja ymmärtää mitä on juuri nähnyt ja miksi. Sitten haastatellaan hieman lisää koululaisia kunnes elokuva loppuu.

Auschwitzin keskivaihe kertoo yhdestä tavallisesta päivästä keskitysleirillä. Juutalaisia tuodaan paikalle, heidät riisutaan ja heidän vaatteensa ja omaisuutensa lajitellaan. Seuraavaksi heidät johdetaan suihkuhuoneeseen ja kaasutetaan hengiltä. Välillä seurataan kahden natsiupseerin keskustelua siitä, kuinka jotkut uunit ovat toimineet huonosti ja kuinka kurjaa heidän elämänsä on. Parakin ulkopuolella upseerit teloittavat pieniä lapsia ja jossain vaiheessa kuvaan astuu ohjaaja Boll natsiupseerin asussa leipää mussuttaen. Esittämänsä hahmon tapaan Boll on ihmisenä hyvin suorakäytöksinen ja hyökkäävä – ja samaa voi sanoa myös Auschwitzista elokuvana.

Suurin osa Bollin tuotannosta on niin surkeaa, että elokuvien katsominen on vaikeaa tai joissakin tapauksissa jopa mahdotonta. Auschwitzin kohdalla asia ei kuitenkaan ole aivan niin yksinkertaista. Elokuvan omituisen rakenteen alta katsojalle välittyy tunne siitä, että aito syy elokuvan olemassaoloon on ehkä olemassa, vaikka se olisikin ollut pelkkä naiivin ajatuksen pilkahdus ohjaajansa pääkopassa. Ainakin pyrkimys vaikuttaa aidolta. Boll itse näkee Auschwitzin pikemminkin eräänlaisena tutkimuksena kuin oikeana elokuvana ja jos sitä vertaa hänen menevimpiin elokuviinsa, kuten esimerkiksi Postaliin (2007) tai Rampageen (2009), on asiasta helppo olla samaa mieltä.

Auschwitz ei missään tapauksessa ole suunnattu kauhuelokuvien faneille, vaikka kaasukammiossa kituvat juutalaiset ja pari muuta hätkähdyttävää hetkeä kouraisevat kunnolla. Boll sanoo, ettei elokuvalla ole mitään tekemistä eksploitaation kanssa, mutta näissä parissa kohtauksessa katsoja voi olla toista mieltä. Budjetin rajoitteiden takia meno on pienimuotoista ja Boll näyttääkin vain yhden parakin, yhden kaasukammion ja yhden juutalaisjoukon kaasutuksen, suureellisten visioiden tai eeppisen tarinan sijaan. Rahallista menestystä Boll ei elokuvallaan tavoitellut eikä se voisi luultavasti olla mahdollistakaan. Auschwitzin kokonaisbudjettia on mahdotonta määrittää, koska sen teossa käytettiin hyväksi Bloodrayne: The Third Reich ‑elokuvan (2010) lavasteita, ekstroja sekä kuvausryhmän teknistä osaamista.