Jetro Suni

Vizio e provocazione (Provocation, 1995)

Ohjaaja:

• Joe D'Amato

elokuva arvostelu

Ohjaus: Joe D'Amato

Italian tuotteliaimpiin ohjaajiin lukeutuva Joe D'Amato (1936–1999) puuhasteli viimeisimpinä vuosinaan ennen sydänkohtaukseen menehtymistään pääasiassa hardcore-elokuvien parissa. D'Amato ohjasi ja kuvasi euromarkkinoille käsittämättömät määrät pornoa, joista osan vieläpä aikakaudelle hyvin epäperinteisesti 35 mm ‑filmille. Pornokuvausten kyllästyttämänä D'Amato päätyi käyttämään hc‑tuotannoilla ansaitsemiaan varoja myös hienovaraisempien eroottisten elokuvien tehtailuun. Mielenkiintoa herättävästi nimetty Vizio e provocazione (Provocation) on yksi näin syntynsä saaneista elokuvista.

Vizio e provocazione on D'Amaton yritelmä kuvastaa sensuellia 20‑lukulaista maataloeksotiikkaa. Aihepiiri on hieman Lady Chatterleyn rakastajaa (1928) lähentelevä, ja mukaan on saatu mahdutettua muutama jossain määrin kiehtova ainesosa, kuten nurkissa runkkaileva vajaaälyinen voyeuristipalveluspoika ja serkusten välinen kielletty rakkaus. Valitettavasti elokuvasta on unohdettu kokonaan pois elementit tolkullisesti toisiinsa liittävä juoni.

Olematonta juonenkulkua hidastamaan ja elokuvan mittaa kasvattamaan on luotu kavalkadi masentavia rakastelukohtauksia, joita jokaista dominoi miesnäyttelijöiden valtavien rintakarvapehkojen aulis esittely ja totaalisen aneeminen perseiden kähmintä. Itse "provokaatio" elokuvassa rajoittuu pääasiassa perunoiden kuorimiseen haarat levällään, ja paljaan pinnan suhteen tyytyminen on lähinnä muutamaan tissipariin. Ei sillä että hardcore-materiaalin mukaan liittäminen olisi jollain tavoin elokuvaa hyödyttänyt – päinvastoin.

Muutamat peilien ja varjojen kanssa leikittelevät irralliset otokset ovat sentään onnistuneita ja naisnäyttelijäpääosapari Erika Saffo Savastani (The Voyeur, 1994) ja Fabrizia Flanders (The Strange Story of Olga O., 1995) toki ilo silmälle. Elokuvan heikkouksiin nähden nämä pari valopilkkua eivät kuitenkaan haukotuttavan tylsää kokonaisuutta millään pelasta.