Sakari Määttä

L'uomo che guarda (Tirkistelijä, 1994)

Ohjaaja:

• Tinto Brass

elokuva arvostelu

"Valheiden kanssa voi elää, mutta totuus tappaa."

Italialainen Tinto Brass (ristimänimeltään Giovanni Brass) on Euroopan johtavia ja parhaita softcore-elokuvien tekijöitä. Hänen elokuvissaan yhdistyy hienolla tavalla taiteellisuus ja temaattiset äärimmäisyydet. Brass aloitti ohjaajana jo 50‑luvun lopulta, mutta oma tyyli tuli esiin vasta elokuvalla Nerosubianco (Black on White, 1969). Brassin uralle tunnusomainen epäsovinnaisuus puhkesi lopulta kukkaan vuonna 1976, kun natsien bordellipervoiluja esitellyt Salon Kitty sai ensi-iltansa.

Tirkistelijä on eroottinen draama, joka on pullollaan nimensä mukaista voyerististä kuvastoa. Elokuva perustuu maineikkaan italialaisen Alberto Moravian vuonna 1985 kirjoittamaan romaaniin Sivustakatsoja. Moravian kirjoista on tehty useita muitakin filmatisointeja, kuten Vittorio De Sican Kaksi naista (La ciociara, 1960), Jean‑Luc Godardin Keskipäivän aave (Le mépris, 1963) sekä Bernaldo Bertoluccin Fasisti (Il conformista, 1970). Moravia oli Brassin hyvä ystävä ja antoi hänelle mielellään Sivustakatsojan filmatisointioikeudet. Kirjailija ehti kuitenkin kuolla ennen elokuvan valmistumista ja oikeudet siirtyivät Moravian leskille, joita Brass on nimittänyt "vanhan koulun feministeiksi". Lopulta Brass sai luvan elokuvan tekoon, mutta ei saanut käyttää Moravian nimeä krediiteissä eikä elokuvan markkinoinnissa.

Tinto Brass tietää miten kaunista naisvartaloa kuvataan samaan aikaan aistillisesti ja silti mahdollisimman seksploitatiivisella tavalla. Ajoittain yksittäisiä hetkiä voi mehustella näyttämällä ne hidastettuna. Välillä kuvaustyylistä tulee pakostakin mieleen eksploitaatio-auteur Jesus Francon elokuvat. Franco on usein sortunut samankaltaiseen vartalonpalvontaan, erityisesti kuvatessaan muusaansa ja elämänkumppaniaan Lina Romayta. Erityishuomiossa paistattelemaan pääsevät naisten takapuolet, eikä ihme, sillä Brass tunnetaan elokuvamaailman kovimpana persefetisistinä. Pyllyjä nähdään välillä melkein jokaisessa kohtauksessa, mutta muutkaan ruumiinosat eivät jää vähälle huomiolle.

Tirkistelijän nimiroolissa nähdään kirjallisuuden professori Dodo (Francesco Casale), jonka hänen vaimonsa Silvia (puolalainen playboy-malli Katarina Vasilissa) on vastikään jättänyt. Dodo koettaa selvittää syitä vaimonsa päätökseen hakien samalla mielihyvää lempipuuhastaan tirkistelystä. Hän vakoilee isäänsä Albertoa (Brass-vakkari Franco Branciaroli) ja tämän puuhia taloudenhoitaja Faustan (Cristina Garavaglia) hoidossa sekä peuhaa zairelaisen biseksuaalin opiskelijatyttö Pascasien (Raffaella Offidani) kanssa. Alberto lupaa pojalleen ennakkoperinnöksi huoneiston oman asuntonsa yläkerrasta, jotta Dodo voisi sen avulla houkutella Silviaa takaisin.

Brassin ja kuvaaja Massimo Di Venanzon yhteistyö on äärimmäisen huolellista ja kohtaukset ovat täynnä hiottuja yksityiskohtia. Paikoin jopa pakkomielteisen perfektionistiselta tuntuva ote nostaa Tirkistelijän selvästi ruohonjuuritason eksploitaation yläpuolelle ja erottaa sen useista ohjaajansa muista, selvästi karkeammista elokuvista. Brass ei epäröi hetkeäkään kuvatessaan Silviaa ja muita elokuvan naisia mahdollisimman tirkistelijämäisellä tyylillä. Naiset tuntuvat nauttivan tilanteesta täysin siemauksin tarjoten takapuoliaan ja muita ruumiinosiaan auliisti näytille. Suuri osa kohtauksista on rakennettu tukemaan täydellisesti tirkistelemistä, mutta onnistuvat samalla viemään moniulotteista tarinaa eteenpäin.

Mitäpä olisi voyeristinen elokuva ilman nudistirannan tarjoamaan tirkistelymahdollisuutta. Brassin unihoureisessa nudismijaksossa Dodo kulkee alastomien ihmisten joukossa rannalla ja maksaa vahdille tirkistelymaksun. Ranta on täynnä toistensa kanssa rakastelevia nuoria ja Dodolle keikisteleviä isoperseisiä naisia. Täydellinen uni murtuu lopulta arkielämän ahdistavan todellisuuden purkautuessa piinaamaan Dodoa. Kohtaus on muuhun elokuvaan nähden hiukan irrallisen oloinen, mutta jää takuulla katsojan mieleen, hyvällä tavalla.

Tirkistelijässä melkein jokaisen hahmon vahvimpina motivaattoreina ovat lihallinen himo, mustasukkaisuus ja kateus moninaisissa muodoissaan. Alberton jättiläismäinen penis toimii niin konkreettisena elimenä kuin myös vertauskuvana korostaen valtaa edelleen kotona asuvan Dodon ja myös Silvian elämään. Silvian houkutteleminen takaisin ei ole yksinkertaista mustasukkaisuuden ja epäluulon aiheuttaman ahdistuksen vetäessä Dodoa yhä syvemmälle hänen oman mielensä pimeisiin sopukoihin.

Tirkistelijä on nautinnollinen eroottinen draama ja yksi Brassin pyllyelokuvien klassikkoista. Se on huomattavasti paljastavampi kuin mikään tavanomainen softcore-elokuva, mutta silti vielä yhden pienen askeleen päässä pornografiasta.