Sakari Määttä

Visions of Suffering (2006)

Ohjaaja:

• Andrei Iskanov

elokuva arvostelu

Ohjaus: Andrei Iskanov

Visions of Suffering on venäläisen auteur-ohjaaja Andrei Iskanovin toinen täyspitkä elokuva. Hänen debyyttiohjauksensa Nails (Gvozdi, 2003) oli jo hyvinkin kokeileva, mutta nyt tässä suhteessa mennään paljon pidemmälle. Nails porautui teemoissaan trepanaatioon ja masokismiin – tällä kertaa käsittelyssä ovat painajaiset, vampyyrit, demonit ja niiden takana olevat vanhat uskomukset ja mytologiat. Iskanovin kautta nämä elementit muovautuvat tekijänsä näköisiksi.

Pääosan silmälasipäistä miestä (Alexander Shevchenko) ja ohjaajan itsensä näyttelemää pappia yhdistää sateisen sään aikana nähdyt painajaisunet, joissa eräänlainen painajaisdemoni Mara niittää elämää helvetillisellä niityllä. Unimaailma sekoittuu reaalimaailman kanssa ja sen seurauksena painajaisolennot ja heidän hämähäkkimäiset lemmikkinsä pääsevät aiheuttamaan pahennusta painajaisten näkijöille ja heidän lähipiirilleen. Toisaalta voidaan kysyä onko varsinaista reaalimaailmaa olemassakaan vai onko kaikki vain sateista unta ja ikuista kärsimystä.

Visions of Suffering on täynnä surrealistista kuvastoa itse tarinan jäädessä heikonpuoleiseksi. Kyseessä onkin ennen kaikkea visuaalinen elokuva, mutta myös äänimaisema on olennaisessa osassa. Iskanovin luomat värikkäät kuvat ovat parhaimmillaan kuin ydinlaskeuman tahraamia maalauksia ja huonoimmillaan halvan näköisiä tietokoneella tehtyjä grafiikkajaksoja. Niitä säestää alituisesti epätodelliselta kuulostava, hyvällä tavalla omituinen ääniraita sekä hyvin elokuvan tunnelmaan sopiva, näyttelijä Alexander Shevchenkon säveltämä konemusiikki.

Useat elokuvan kohtauksista tapahtuvat Delirium-nimisellä klubilla, joka on täynnä väkivaltaisia perverssejä, huumeidenkäyttäjiä ja muuta sekalaista porukkaa. Myös elokuvan suurimmat ongelmat liittyvät klubilla tapahtuviin kohtauksiin, koska usein niiden aikana elokuvassa oleva vähäinenkin tarinan eteneminen tuntuu jäävän paikoilleen ja kohtaukset ovat toistuvasti myös ylipitkiä ja enimmäkseen sisällöttömiä. Näistä suvannoista noustaan välillä kuitenkin kiitettävän nopeasti helvetillisten visioiden palatessa härnäämään katsojan aisteja.

Elokuva yhdistelee erilaisten huumeiden käyttöä, nekrofiliaa, hallusinaatioita, demoneita, kuolemaa sekä yleistä vainoharhaisuutta onnistuen siinä vain välillä. Lisänä laitetaan mukaan puhelinlinjoissa eläviä vampyyreita, jotka levittävät pahoilla puheluillaan synnin siemeniä kuulijoidensa korviin.

Visions of Suffering koostuu useista lyhyemmistä ja itsenäisistä osasista, jotka nivoutuvat kiinni suurempaan kokonaisuuteen vain löyhästi. Elokuvaa kannattaakin lähestyä tämä mielessä; kahta päähenkilöä käsittelevien jaksojen lisäksi tarinalla ei ole paljoakaan tarjottavaa muutoin kuin visuaalisessa mielessä ja täyteosiot ja niiden vierailta tuntuvat sivuhahmot syyllistyvät välillä liikaakin tylsyyteen ja merkityksettömyyteen. Yli kaksituntinen elokuva ei millään jaksa viehättää koko kestoaan, joten katsomiskomeus muuttuu selkeän narratiivin puuttuessa viimeistään puolenvälin tienoilla raskaaksi.

Kaikesta huolimatta ainakin Ridley Scottin Alienista (1979) ja Shinya Tsukamoton Tokyo Fististä (1985) joihinkin kohtauksiinsa inspiraatiota saanut elokuva pitää sisällään sen verran paljon omaperäisiä ja mielenkiintoisia aineksia, että katsomiskokemus jää selvästi positiivisen puolelle. Iskanovin tyyli ei päästä katsojaansa helpolla eikä havittele suuria tuloksia lippuluukuilla vaan tarjoaa sen sijaan kainostelematta omaa näkemystään ja perustelee omin kuvin miksi helvetissä ei luultavasti ole kovinkaan hauskaa.

Elokuva on omistettu Iskanovin Roma-kissalle.