Sakari Määttä

Nails (2003)

Ohjaaja:

• Andrei Iskanov

elokuva arvostelu

Ohjaus: Andrei Iskanov

Ennen vanhaan migreenin ja epilepsian uskottiin olevan pään sisällä majailevien demonien aiheuttamia, ja hoitona käytettiin kirurgista toimenpidettä nimeltä trepanaatio. Trepanaatiossa kalloon porattiin reikä, jonka kautta pahat henget joutuivat poistumaan ja potilas parantui, jos selvisi hengissä operaatiosta. Historia ei tunne potilaan itsensä hoitomuotona suorittamaa trepanaatiota.

Heti Nailsin ensimmäisistä mustavalkoisista hetkistä lähtien on selvää, että nyt ollaan sisällä Tsukamoton Tetsuo-maailman kaltaisessa paikassa. Kylmänharmaiden ja ahdistavien kuvien sykkiessä lohduttomina seuraamme henkisen rappeutumisensa aloittaneen palkkatappajan (Alexander Shevchenko) viimeistä keikkaa, jonka tarkoitus on varmistaa turvallinen eläkkeelle siirtyminen. Tappajan palattua kotiin arki iskee päälle täydellä voimallaan tuoden mukanaan paholaismaiset muistikuvat uhreista sekä helvetillisen pääkivun. Viiltävä kipu ylittää kaikki sietokyvyn rajat ja sen hoitaminen vaatii radikaaleja toimenpiteitä. Tappaja vasaroi suurikokoisen naulan omaan kalloonsa.

Nailsin äänimaisema ja visuaalinen ilme ovat erittäin olennaisissa osissa elokuvan sisältäessä vain erittäin vähän dialogia. Ohjaaja Andrei Iskanov käyttää tunnelman luomiseen muita keinoja. Hän leikittelee yksityiskohtia korostavilla lähikuvilla sekä käyttää paljon vertauskuvallisia toimintaotoksia. Shevchenkon tuskallisen maaninen suoritus tappajan kärsimysnäytelmässä tuo oman vivahteensa kokonaisuuteen. Nails ei ole niin mekaaninen tai teollinen elokuva kuin Tetsuo (1989), vaan nojaa enemmän masokistisen väkivallan suuntaan antaen samalla useille avainkohtauksilleen monia merkityksiä. Toinen Nailsin hengenheimolainen on Darren Aronofskyn esikoisohjaus Pi (1998) – molempien elokuvien tunnelma kumpuilee samankaltaisesti rauhallisista pohdiskeluhetkistä toiminnallisimpiin jaksoihin.

Nails on Iskanovin debyyttielokuva. Ohjaamisen lisäksi hän vastaa erikoisefekteistä, kuvauksesta ja leikkaamisesta. Musiikit ovat pääosa Alexander Shevchenkon säveltämiä. Äänimaisema on hyvin elokuvalle sopivaa ja tuo mieleen Chu Ishikawan musiikin, vaikka ei olekaan niin väkivaltaisen kuuloista tykitystä. Kuvauspaikkana toimii Iskanovin oma Khabarovskin kaupungissa sijaitseva asunto, jota hän käytti useiden vuosien ajan myös mm. äänitysstudiona.

Groteskeilla kuvilla täytetty Nails vetoaa logiikan sijaan katsojan aisteihin eikä etene traditionaalisten kaavojen mukaan. Erityisesti noin elokuvan puolessa välissä tapahtuva tarinan tukahtuminen tuntuu raskaalta. Elokuva saa värit naulan iskeytyessä kallon lävitse tappajan aivoihin ja koko maailma muuttuu toisenlaiseksi. Naula toimii huumeen lailla vieden kivun pois ja tuoden mukanaan euforian rauhallisen syleilyn ja aivan uuden aistimaailman. Kuten huumeidenkin kohdalla usein, ensimmäinen naulakaan ei lopulta riitä pitämään kipua loitolla. Jokainen uusi naula muuttaa asunnon visuaalista ilmettä yhä psykedeelisempään suuntaan avaten portteja hulluuden uusille vyöhykkeille.

Nails on satuttava ja ahdistava matka masokistiseen hulluuteen, joka kasvaa hetki hetkeltä kohti suurta loppuhuipennusta. Harmaa materia saa lähes seksuaalisen merkityksen katsojan aisteille alituisia ärsykkeitä tarjoavassa virrassa, johon jotkut saattavat hukkua toisten päästessä rantaan yhtä hienoa elokuvakokemusta viisaampina.