Mikko Kojo

The Teacher (1974)

Ohjaaja:

• Howard Avedis

elokuva arvostelu

Ohjaus: Howard Avedis

Kun sama tuntemattomuus löytyy elokuvan ohjaajan, käsikirjoittajan ja tuottajan krediiteistä, on tiedossa joko: a) filmille päätynyt yhden miehen tinkimätön visio tai b) elokuvaprojekti, jossa kukaan ei ole päässyt puhumaan järkeä itsekritiikittömälle auteurille. The Teacherin taustalta löytyy Hikmet Amedis (aka Howard Amedis), ja yllättävää kyllä, tällä kertaa päädytään lähinnä vaihtoehtoon a, päinvastoin kuin 95% tapauksia, sillä miehellä on hulluudessaan metodi, muttei juurikaan elokuvallista kykyä.

The Teacherin keskiössä on nimen mukaisesti nuori muodokas opettajatar Diane (Angel Tompkins), jonka mies on ollut jo jonkin aikaa teillä tietymättömillä. Elokuvan aluksi meille esitellään myös sekavasti käyttäytyvä Ralph (Anthony James), jonka huveihin kuuluu seurata Dianea hautausautollaan sekä kiikaroida tämän auringon ottoa hylätyltä varastolta, jossa hän säilyttää punaisessa hauta-arkussa kiikareiden ohella muutakin hälyttävää materiaalia, kuten pitkää sapelia ja kivääriä. Ralphin fiilistelyt keskeytyvät, kun paikalle saapuu pikkuveli Lou parhaan kaverinsa Seanin (Jay North) kanssa, ajatuksenaan ihmetellä opettajansa kiinteitä muotoja Ralphin kiikareilla. Tapahtuu onnettomuus, ja Lou tippuu kuolemaansa, mutta Ralphin psykoottisen uhkailun takia Sean ei uskalla tunnustaa tapahtunutta edes sheriffille.

Ilmenee, että Diane on hyvää pataa myös naapurustossa asuvan Seanin äidin kanssa, ja nyt päästäänkin elokuvaan biiffiin, joka ei suinkaan ole Ralphin sekoilut. Seanin teinihormonien lisäksi tuntuvat ne hyrräävän myös Dianella, joka onnistuukin tarjoamaan vastustelevalle alaikäiselle (18v.) ensin olutta ja sitten piparia. Estoista päästyään suhde puhkeaa kukkaan, mistä Seanin äitikin ilahtuu. Yeah right, näinhän se menee. Äidit tykkäävät, kun päiväkahviseura alkaa hoitelemaan omaa jälkikasvua. Muutenkin elokuvan henkilöiden suhtautuminen tapahtumiin on harvinaisen hälläväliä. Ralph sen sijaan ei kaikkea sulata, ja miehestä saattaakin olla ennen pitkää haittaa. Silti elokuva on trilleriä selkeämmin draamaa eksploitaatiota unohtamatta, sillä onhan asetelma rohkea ja niin on Angel Tompkinsin roolikin.

The Teacherin dialogi on kankeaa, eivätkä näyttelijät juurikaan onnistu tekemään kohtauksista sujuvia. Usein mennäänkin jonnekin myötähäpeän ja tahattoman komiikan välimaastoon. Tompkinsilla on riittävät fyysiset avut, ja Ralph-psykopaattia ylinäyttelevä James hoitaa hommansa niin hyvin kuin olettaa sopii. Ralphin ilmaantumiset kyttäämään Dianen, Seanin tai molempien tekemisiä ovatkin The Teacherin riemastuttavimpia hetkiä. Vaikka Tompkins ei näytäkään parikymppiseltä ja on oikeasti vastanäyttelijäänsä 8 vuotta vanhempi (elokuvassa 18v. ja 28v.), jää kiistanalainen asetelma lähinnä katsojan mielikuvituksen varaan, sillä nuoruudessaan Ville Vallatonta esittänyt North ei enää mene läpi lukion juuri päättäneestä millään.

Reilut kymmenen vuotta myöhemmin on Avedis jälleen asialla elokuvallaan They're Playing with Fire, jonka hän on itse ohjannut, tuottanut ja käsikirjoittanut. Jälkimmäisissä kahdessa tehtävässä apuaan on tarjonnut myös Marlene Schmidt. Tällä kertaa Sybil Danning esittää mitään ujostelematta Dianea (ei sama henkilö kuin The Teacherissa), ja lukio on vaihtunut jo collegeen. MILFin kiikarissa on tietenkin oppilaansa Jay (Eric Brown), jonka hän houkuttelee veneelleen verukkeena pienet askareet veneen kunnostuksen parissa. The Teacherissa Tompkinsin autotalli vaati siivoamista. Ennen kuin päästään fiilaamaan ja höyläämään, joutuu Diane tarjoamaan bisseä ja käymään läpi sanasta sanaan jo The Teacherista tutut kohtaukset, joissa poika on kovin kireä, eikä kenties pidä opettajasta ollenkaan, ja jos kerran pitää, niin voisi vaikka suudella. "Mr. Avedis, olisiko teillä kenties jotain kerrottavaa?"

Naimisissa olevan Dianen motiivi tuntuukin olevan materialistinen, ja Jayn apua tarvitaan pariskunnan suunnitelmaan, jossa joudutetaan miehen (Andrew Prine) perinnön saamista. Hommat menevät kuitenkin puihin, ja kuka oikein suunnitteleekaan mitäkin. Seassa häärii farkkuasuinen tappaja pukeutuen välillä myös joulupukiksi. Epäilyksen alla on milloin Diane, milloin tämän aviomies Michael, milloin talonmies. Vihjeet, väärät vihjeet, puun takaa ilmaantuvat yllätykset ja puukkohippa vievät fiilistä jo vahvasti italialaisen giallon suuntaan, johon Jayn kaverit tuovat oman nuorisokomediamausteensa. Jonkinlaista komediallista aspektia pyritään tuomaan myös parilla sivuhahmolla: huoltoaseman, jossa Jay työskentelee, pomolla sekä Michaelin äidin puudelilla. Silti tietyllä tavalla keskiössä on kuitenkin Dianen ja Jayn suhde, jossa Diane ei välttämättä käytäkään kroppaansa pelkästään rahan ansaitsemiseen. They're Playing with Fire ei ole kovinkaan hyvä elokuva, mutta sisältöä ja tapahtumia piisaa, eikä missään vaiheessa sorruta pienen budjetin elokuville tyypilliseen tikusta asiaa kohti 90 minuuttia ‑venyttämiseen.

Huomattavasti The Teacheriä vahvempi ja uskottavampi on They're Playing with Firen vanhemman naisen ja nuoremman pojan, opettajan ja oppilaan, kiistanalainen pariutuminen. Näyttelijöillä on oikeasti ikäeroa yli 15 vuotta, ja Danning on vastapeluriaan pidempikin, joka korostaa poikkeavaa asetelmaa, mikä ei jää pelkästään kuvittelun varaan niin kuin The Teacherissa.