Aivan alkuaikojen saksalaiset softcore-komediat jättivät aseistuksen vähemmälle, kun taas (toistaiseksi) viimeiseksi jäänyt L.A. Bounty yrittää pärjätä ilman riisuuntumista, valitettavan huonolla menestyksellä. Kuitenkin esimerkiksi Operation Thunderbolt osoittaa, että Danningin ei tarvitse heittää vaatteitaan kuvauspaikalla nurkkaan ollakseen kiinnostava. On kuitenkin myönnettävä, että vaikka Danning on nähty suuremmankin budjetin elokuvissa sellaisten tähtien kuin Sean Connery tai Alain Delon kanssa, on silti mielenkiintoisempaa nähdä Manaajalla lupaavasti alkaneen uransa viemäriin vetänyt Linda Blair samassa naisvankilassa Danningin kanssa. Tai Adam "Batman" Westin Robinina seksidraama Young Lady Chatterley II:ssa. Pidempi Danning-katsaus saa odottaa itseään, mutta sen sijaan Elitistin lukijoille tarjoillaan naisen itsensä haastattelu.
Mikko Kojo: Edellisestä elokuvastasi on kulunut parikymmentä vuotta. Muistan kuulleeni, että jouduit vakavaan onnettomuuteen 80‑luvun lopulla.
Sybil Danning: Olin salilla treenaamassa joitain liikkeitä ja heittäessäni erään tytön olkani yli, tunsin kipua ja luulin, että lihakseni revähti. Oletin, että se paranisi itsestään, enkä välittänyt vammasta. Muutamaa lääkäriä, hoitokertaa ja magneettikuvausta myöhemmin selvisi, että kyse oli vakavammasta. Seurasin koko Persianlahden sodan sängyn pohjalta enkä voinut liikkua kuin pyörätuolilla. Kun neljä epiduraalipuudutusta eivät auttaneet, suostuin leikkaukseen. Sitten olin Euroopassa, menin naimisiin ja keskityin vaihteeksi johonkin muuhun kuin itseeni.
Sinulla oli myös oma jääkiekkojoukkue (kun olin ensimmäisen kerran Danningin kanssa yhteydessä, hän onnitteli ensimmäiseksi Suomen jääkiekkojoukkueen hyvästä menestyksestä olympialaisissa)?
Palasin Hollywoodiin ja sain kolmen vuoden tuotantosopimuksen Paramountin kanssa, jossa opin paljon ja kehittelin mielenkiintoisia projekteja. Menin aviomieheni – joka on entinen jääkiekkoilija – kanssa sitten Saksaan johtamaan yhdessä 80 vuotta vanhan jääkiekkojoukkuetta, joka oli tuolloin selvitystilassa. Joukkue voitti liigan.
Vieläkö näemme joskus elokuvan, jossa esiintyy Sybil Danning? Olisi helppo kuvitella sinut esimerkiksi johonkin Quentin Tarantinon elokuvaan.
Nyt minulla on taas agentti ja manageri, joita minulla ei ole ollut vuosiin. Olen työstämässä omia projektejani, joissa näyttelen ja jotka tuotan. Silloin kun olin sairaalassa, aloin kirjoittaa. Tiedäthän vanhan sanonnan "when life gives you lemons, you make lemonade"! Siitä on ollut paljon hyötyä. Koska Howling II (1985) menestyi niin hyvin ja on nyt MGM:n parhaiten myyvä dvd USA:ssa ja Isossa Britanniassa, päätin tehdä sille jatkoa. Olen puhunut ohjaaja Philippe Moran kanssa ja lähetin hänelle Howling II: The Returnin juonikuvauksen. Hän keskustelee alkuperäisen Howlingin kirjoittajan kanssa, koska haluaisimme hänet mukaan. Muut projektit ovat vielä vasta alkutekijöissään, mutta pidetään yhteyttä, niin saat myöhemmin lisätietoa.
Olen tavannut Tarantinon ja kerroin hänelle, että haluaisin työskennellä hänen kanssaan. Hän sanoi harkitsevansa asiaa. Hän suunnittelee yhä Inglorious Bastardsia ja toivon, että pääsen esittämään natsibitchiä siihen! Rakastan hänen elokuviaan ja kerroin sen hänelle.
Olen tavannut Tarantinon ja kerroin hänelle, että haluaisin työskennellä hänen kanssaan. Hän sanoi harkitsevansa asiaa. Hän suunnittelee yhä Inglorious Bastardsia ja toivon, että pääsen esittämään natsibitchiä siihen! Rakastan hänen elokuviaan ja kerroin sen hänelle.
Vaikka oletkin ollut poissa filmibisneksestä, olet yhä yhteyksissä elokuvantekijöiden kanssa, ainakin Fred Olen Rayn.
Näen Frediä aina silloin tällöin. Viimeksi New Yorkissa Chiller Theatressa. Olisi kiva tehdä töitä hänen kanssaan uudestaan, ja sanoin Fredille, että etsisi jotain meille. Hän kertoi, että hän haluaisi tehdä remaken Ilsa Shewolf of the SS:stä kanssani ja suostuin. Valitettavasti oikeuksien omistajalla oli oma ideansa, jossa Ilsa olisi hyvin nuori, punkahtava tyttö.
Aloitit urasi Saksassa softcoreseksikomedioissa. Millaista noiden elokuvien tekeminen oli? Epäilemättä budjetit olivat pieniä ja aikataulut kireitä.
Kyllä, aloittamalla Loreleilla (Komm nur, mein liebstes Vögelein, 1968) ja Siegfriedillä (The Erotic Adventures of Siegfried, 1971), jotka molemmat ovat vanhoja saksalaisia tarinoita, pääsin livahtamaan filmibisnekseen ja pois vaatteistani, mikä ei kyllä meikäläistä haitannut. Ainoastaan äitiäni. Kun on ollut kameran edessä ilman vaatteita, kaikki tuntuu sen jälkeen helpolta. En koskaan halveksi mitä teen ja vaikka budjetit olivatkin pieniä, pääsin kiertämään Eurooppaa, minulla oli hauskaa ja opin ammattini. Jotkut, kuten Bluebeard (1972), olivat ison budjetin studioelokuvia. Hollywood oli koko ajan tavoitteenani, ja siinä pääsin amerikkalaisen studioelokuvan makuun.
Emilio Miraglian Red Queen Kills 7 Times (1972) oli eräitä ensimmäisiä elokuviasi. Se on ollut tähän saakka varsin vaikea nähdä, mutta julkaistaan tänä keväänä dvd:llä. Oliko se ensimmäinen elokuvasi Saksan ulkopuolella? Kertoisitko jotain sen tekemisestä.
Se oli ensimmäisiä elokuviani Italiassa, mutta olin tehnyt muita elokuvia Espanjassa, Ranskassa, Kreikassa ja Afrikassa. Erityisesti pidin Italiassa kuvaamisesta, koska kaikki olivat fantastisia: kuvaaja, meikkaaja, kampaaja, puvustaja jne., ihan sama kuinka pieni budjetti elokuvalla oli. Ja ruoka oli myös loistavaa! Muistan, että kohtaukseni kuvattiin Villa Borghesen lähellä. Ibrahim Moussa oli agenttini Italiassa ja hän nouti minut kuvausten jälkeen Rolls Roycellaan. Sellaista on meininki Italiassa. Törmäsin juuri Barbara Bouchet'hen Englannissa ja istuimme alas, joimme viiniä ja juttelimme yhteisestä ajastamme Roomassa.
Jos nyt muistan oikein, Klaus Kinski oli aika rauhallinen ja hillitty sinuun verrattuna elokuvassa Operation Thunderbolt (1977). Hän jäi varjoosi. Millaista oli työskennellä pahamaineisen Kinskin kanssa?
Minä hommasin Klausin siihen rooliin, hankin rahoituksen ja järjestin levityksen. Koko rahoitus tuli Saksasta. Minun täytyi ylipuhua hänet tuohon rooliin, koska hän ei tiennyt mitään Entebbestä! Kun asiat selvisivät hänelle ja hän oli kiinnostunut, kerroin hänelle, että hän ei saisi rahaa ennen kuin kuvaukset olisivat ohi. Saksalaiset rahoittajat eivät nimittäin halunneet Kinskiä ja minun täytyi mennä takuuseen hänestä. Hän oli kiertänyt Saksaa teatterin mukana ja hänen maineensa oli huono, koska hän oli kohdellut yleisöä huonosti. Kuvauksissa Kinski käyttäytyi kuitenkin hyvin, mutta minä en saanut mitään tunnustusta siitä, että olin järjestänyt rahoituksen ja roolituksen! Mutta sittemmin olen ottanut opikseni. Oikeasti Gabriele Tiedemann oli fanaattinen ja sadistinen. Klausin roolihahmo, Wilfried Boese, oli rauhallisempi ja hiljaisempi vapaustaistelija. Operation Thunderbolt on suosikkielokuvani ja olen siitä erittäin ylpeä. Se oli ehdolla parhaaksi ulkomaiseksi elokuvaksi ja arvostelut olivat hyviä. Roolihahmoani ei ollut helppo esittää: jos alinäyttelet, hän tuntuu tylsältä, mutta ylinäyttelyssä on vaara, että hän vaikuttaa karikatyyrilta.
Teit Italiassa pari gladiaattorielokuvaa, joissa pääosaa esitti Lou Ferrigno. Olen kuullut hauskoja tarinoita Ferrignosta, mutta millaista oli työskennellä Luigi Cozzin ja Bruno Mattein ohjattavana? Kumpaakaan, etenkään Matteita, ei nyt kauhean lahjakkaana yleensä pidetä.
Olin jo muuttanut Hollywoodiin, ja palasin takaisin Roomaan. Ei ollut mitenkään uutta työskennellä eurooppalaisten ohjaajien kanssa elokuvissa, jotka molemmat olivat aika isobudjettisia MGM:n tuotantoja. Molempien elokuvien tekeminen oli mukavaa. Pidän pukuelokuvista, kuvaamisesta studion ulkopuolella, stunteista, joten kaikki oli oikein kivaa. Lou oli myös äsken Englannissa ja juttelimmekin noiden elokuvien tekemisestä Roomassa. Hän kertoi, että Brad (Harris) on Santa Monicassa, tekee yhä hommia ja pitää hauskaa.
Tomi Hautakangas: Siirryit Euroopasta tekemään elokuvia USA:han. Miksi päätit muuttaa?
Hollywood on aina mielestäni ollut paikka, johon pitää pyrkiä jos on tosissaan elokuvauransa kanssa. Ennen kuin lähdin Euroopasta, minulle tarjottiin pääosaa teatterissa, joka olisi kiertänyt Saksassa, Sveitsissä ja Itävallassa, joka on kotimaani. Tein päätöksen, että haluan tehdä elokuvia.
Miten elokuvien tekeminen eroaa noilla kahdella mantereella ja kumpi sopii sinulle paremmin? Totuitko nopeasti amerikkalaiseen tapaan?
Sanoinkin, miksi pidän amerikkalaisissa elokuvissa työskentelystä. Haluaisin kuitenkin tehdä taas eurooppalaisiakin elokuvia. Pidän intiimistä tunnelmasta, joka pieniä elokuvia tehdessä vallitsee. Se on jotenkin luovalla tavalla todella inspiroivaa. Kumma kyllä, suurin osa elokuvista, joita kehittelen, liittyvät Eurooppaan ja/tai tapahtuvat siellä. Ehkäpä palaan takaisin juurilleni.
Mikko Kojo: Tämä on vähän samankaltainen kysymys, johon jo osittain vastasitkin. Teetkö mieluummin ison vai pienen budjetin elokuvia? Olet kuitenkin työskennellyt pienissä elokuvissa urasi alussa ja myöhemminkin (esim. Phantom Empiressa) sekä isoissa elokuvissa tähtien kuten Sean Connery kanssa.
Nautin molemmista, mutta eri syistä. On ihanaa tavata ja tehdä töitä Sean Conneryn kaltaisten suuruuksien kanssa. Olen huomannut, että mitä isompi stara, sitä mukavampi ihminen.
Teit kaksi naisvankilaelokuvaa. Chained Heat on tehty tosissaan ja hyvin väkivaltainen, kun taas Reform School Girls on parodia. Miten niiden tekeminen erosi toisistaan ja oliko mukavampaa esittää vankia vai vartijaa?
Pidin molemmista ja kummankin esittäminen oli mukavaa. Yksi kaavailemistani elokuvista, johon yritän löytää rahoitusta, on WIP‑elokuva. Se on paras naisvankilaelokuva, jonka käsikirjoituksen olen lukenut sitten noiden kahden. Minulle on tarjottu montaa, mutta ne ovat kaikki olleet huonoja rip‑offeja, joista olen kieltäytynyt.
Tiesitkö, että Tom De Simone, Reform School Girlsin ohjaaja oli aiemmin tehnyt homopornoa?
En tiennyt. Mielestäni hän teki loistavaa työtä Reform School Girlsin kanssa. Soitin hänelle ja kysyin haluaisiko hän ohjata tuon uuden elokuvan, mutta hän kertoi, ettei ole enää kiinnostunut ohjaamisesta ja ehdotti, että ohjaisin sen itse. Saatanpa ohjatakin!
SAS Malkon pääosassa oli Miles O'Keeffe. Osaako hän näytellä yhtään?
Miles on loistotyyppi. Hyvän näköinen ja charmikas. Hän näytteli komean, charmantin ja rikkaan playboy-seikkailijan roolinsa todella hyvin! En tiedä mitä hän nykyään puuhaa.
Ottaen huomioon kuinka monta halpiselokuvaa olet tehnyt, on yllättävää, että oikeastaan vain Howling II on kauhuelokuva. Välttelitkö kauhuelokuvia tarkoituksella?
Yksi syy, miksi kieltäydyin monesta minulle tarjotusta kauhuelokuvasta, on, etten halunnut näytellä kirkuvaa uhria niin kuin monet muut. Minulle ei tarjottu kiinnostavia Stirban kaltaisia vahvoja henkilöitä. Kun käyn tapahtumissa, tapaan fanejani ja he haluaisivat nähdä minut enemmän kauhuelokuvissa. Suunnittelen toistakin kauhuelokuvaa Howling II:n jatkon lisäksi.
Tomi Hautakangas: Mistä nimi My Sister Is A Werewolf tuli kun Howling II:n alkuperäinen nimi oli Stirba the Werewolf Bitch?
En yhtään tiedä. Levittäjillä eri maissa on eri makuja ja ajatuksia siitä miten he saavat elokuvaa parhaiten myytyä. Kerron, jos saan asian myöhemmin selville.
Lopputekstijakso, jossa toistuu otos sinusta paljastamassa rintasi uudelleen ja uudelleen, ei ollut varmaankaan mukana käsikirjoituksessa. Kuinka suhtauduit siihen?
Olin hyvin loukkaantunut. En siksi, että otos oli lopputeksteissä, se oli ihan ok, vaan koska se näytettiin niin monta kertaa. Marssin tuottajan huoneeseen ja vaadin, että se otettaisiin pois tai vetäisin nimeni pois elokuvasta. Hän lupasi, mutta lopulta hän poisti vain noin puolet. Ja siinä vaiheessa elokuva oli jo teattereissa.
Entä tiedätkö kuinka Christopher Lee suhtautui jaksoon, josta saa käsityksen, että hän on varsin innoissaan tuijottaessaan rintamustasi?
En ole koskaan kysynyt sitä tai puhunut hänen kanssaan siitä.
Mikko Kojo: Tietääkseni olit ehdolla James Bond ‑filmi Octopussyyn. En ole ikinä ollut mikään suuri Roger Mooren fani, joten kommenttisi riemastuttaa minua. "He eivät ole valmiita antamaan naiselle vahvaa roolia elokuvissa. James Bondeissa on ihan sama juttu. Roger Mooren ympäröidään juuri sellaisilla mallinaisilla. En usko, että Sean Connery olisi sellaista kuitenkaan tarvinnut." Mitä tapahtui ja oliko rooli lähellä?
Kävin tapaamassa Cubby Broccolia roolia varten. Managerini kertoi minulle, etten saanut osaa, koska olen liian vahva Rogerille. Olen tavannut Rogerin ja pidän kyllä hänestä. Tunnen myös Maudin ja olen iloinen, että hän sai osan. Hän oli täydellinen siihen osaan. Minun olisi pitänyt olla maisemissa jo silloin kun Connery oli Bond. Tällaista on sattunut parikin kertaa urani aikana.
Luuletko, että tuo rooli olisi muuttanut uraasi jollain tavalla?
En, koska en tiedä yhtään Bond-tyttöä, jotka olisivat Bondin ansiosta saaneet kunnon uran.
Elokuvissasi olet pitänyt aikamoisia vaatteita, esimerkiksi Battle Beyond the Starsissa. Oletko päässyt itse valitsemaan vaatteitasi, tai jopa suunnitellut itse jotkut niistä?
Se on kuin pukeutumisleikkiä. Rakastan vaatteita, ja kyllä, minulla oli paljonkin sanomista vaatteitteni suunnitteluun ja tekemiseen. Battle Beyond the Starsin puku piti sovittaa 10 kertaa ennen kuin reiät olivat oikeissa paikoissa!
Pidätkö itseäsi uranuurtajana, koska olit toimintaelokuvien pääosassa jo paljon ennen sellaisia elokuvia kuin Charlien enkelit?
En varmaan ennen kuin luin noin, kuten jotkut toimittajat ovatkin minusta kirjoittaneet. Olen ylpeä jos olen ollut osallani auttamassa, että naiset saavat vahvempia hahmoja esitettäväkseen – sellaisia, joita miehet ovat aina esittäneet. Anna palaa, Angelina Jolie!
Olet työskennellyt niin monien näyttelijöiden ja elokuvantekijöiden kanssa Euroopassa ja Amerikassa, että sinulla olisi varmasti tarinoita useampaan kuin yhteen elämäkertaan. Oletko aikeissa julkaista kirjan elämästäsi?
Olen kirjoittamassa omaelämäkertaani, mutta ensimmäinen kirja ei kerro vielä kaikkea. En kerro kuinka paljon. Toinen vaihe elämässäni on vasta alkamassa. Rakkautta ja luoteja kaikille faneilleni!