Kalle Karinen

Heartless (2009)

Ohjaaja:

• Philip Ridley

elokuva arvostelu

Ohjaus: Philip Ridley

Monilahjakkuus Philip Ridleyn odotettu paluu valkokankaille ei ehkä ole toivottu välitön mestariteos, mutta vähintään kiinnostava se toki on.

Tarina ja tunnelma vangitsevat heti ensi minuuteilla: Huppu päässä Lontoon yössä hiippaileva Jamie (Jim Sturgess, Across the Universe, 2007) valokuvaa satunnaisia kohteita. Kameraan tarttuu kuvia riehuvasta jengistä, jotka lähemmällä tarkastelulla paljastuvat jonkinlaisiksi demoneiksi. Pian nämä oliot ovatkin jo väijymässä hänen lähipiiriään. Jamie pysyttelee lähinnä omissa oloissaan, koska hänen naamassaan oleva laaja sydämen muotoinen syntymämerkki tuntuu saaneen hänet luopumaan toivosta elää "normaalisti". Demonien ilmestyminen laukaisee suuria muutoksia Jamien elämässä, eikä pelkästään huonoon suuntaan.

Heartless alkaa kauhuelokuvana ja muuttuu keskivaiheilla enemmänkin erittäin mustaksi komediaksi. Katsojaa riivataan aika-ajoin halpamaisilla, mutta toimivilla säikyttelyefekteillä. Juoni polveilee moneen suuntaan ja tekee yllättäviä täyskäännöksiä. Tarina näyttää saaneen inspiraatiota ainakin Alan Parkerin Angel Heartista (1987) ja John McTiernanin syyttä unohduksiin vaipuneesta Nomadsista (1986).

Heartless on aikansa kuva. Lontoota riivaava katuväkivalta ja sen synnyttämä pelon ilmapiiri luovat demoneita mieliin, ja kaupunki itsessään jo näyttää vihamieliseltä ja kylmältä. Pääosa Jim Sturgess vetää uskottavan roolin hyvin ridleyläisenä outsider-hahmona. Hänet palkittiinkin tästä roolista parhaan miespääosan pystillä Fantasporto Film Festivalilla vuonna 2010. Toisen mieleenpainuvan roolin tekee The Passion (2008) ‑minisarjassa Jeesusta näytellyt Joseph Mawle, tosin huvittavan ylilyövällä tavalla.

Suurin osa elokuvasta pyörii sopeutumisen ja hyväksymisen ympärillä, kuten Ridleyn edellinenkin elokuva The Passion of Darkly Noon (1995). Erikoisia ja mietityttäviä yksityiskohtia täyteen ladattu Heartless yhdistelee näppärästi toimivaa peruskauhua ja pohdiskelevaa sosiaalista draamaa, sekä jättää jälkeensä nautinnollisen vainoharhaisen tunnelman.