Matti Erholtz

Shaolin vs. Evil Dead (2004)

Ohjaaja:

• Douglas Kung Cheung-tak

elokuva arvostelu

Ohjaus: Douglas Kung Cheung-tak

Shaolin vs. Evil Dead on kaksiosaisen elokuvan ensimmäinen osa eikä siis mikään itsenäinen kokonaisuus. Mitään definitiivistä puoliksi nähdystä elokuvasta ei voi sanoa – joskin oletettavissa on, ettei kakkososa tuo olennaisesti uusia elementtejä kokonaisuuteen.

Taolainen tietäjä Brother White (Gordon Liu) on kahden oppipoikansa Sunin (Jacky Woo) ja Lightin (Shi Xiao Hu) kanssa kuljettamassa laumaa vampyyreitä (sitä kiinalaista pomppivaa lajia, "gyonseja") Chanin kylään, jossa nämä on tarkoitus saattaa haudan lepoon. Matkalla he pysähtyvät majataloon, jonka kaikki asiakkaat ovat zombeja (länsimaista, madonsyömää lajia) ja syntyy tiukka yhteenotto. Taistoon tulee mukaan myös Brother Black (Fan Siu Wong) apulaisensa Moonin (Shannon Yao Yao) kanssa.

Black on ollut Whiten verivihollinen siitä asti kun heidän yhteinen mestarinsa (joka on Blackin isä) nimitti Whiten taolaisten järjestön johtoon. Siinä missä White haluaa auttaa gyonsien ja zombien sieluja jälleensyntymään, Black tarvitsee sieluja omia maagisia operaatioitaan varten. Whiten taistelutaidot ja magia ovat kuitenkin Blackiä vahvemmat ja tämä joutuu peräytymään. Chanin kylässä White saa gyonsit haudattua, mutta seudulla alkaa sattua outoja kotieläinten surmia. Black vakuuttaa kyläläiset siitä, että demonit uhkaavat heitä, ja että vain hän voi taikavoimillaan pelastaa heidät. Kun White tekee taas tyhjäksi Blackin suunnitelmat, Black herättää henkiin kyläläisten esi‑isien palvontapaikalle haudatun supervampyyrin (Kit Cheung).

Toimintakohtausten suunnittelijasta ohjaajaksi (mm. Chinese Heroes, 2001; Undiscovered Tomb, 2003) edenneen Douglas Kungin vampyyrieepos on samanlaista yritteliästä, mutta epätasaista B‑elokuvaa kuin hänen aiemmatkin elokuvansa. Vaijeri‑ ja digiefekteillä ryyditetyt action-kohtaukset ovat mukiinmeneviä, mutta draaman suhteen Kungilla on vaikeuksia ja kokonaisuus jää jokseenkin huteraksi.

Plussaa tulee kuitenkin Gordon Liun (The 36th Chamber of Shaolin, 1978) ja Fan Siu Wongin (Story of Ricky, 1991) jämäköistä näyttelijäsuorituksista. Edellinen pärjää hyvin taolaisena mestarina ja jälkimmäinen on paikoitellen jopa sielukas katkeroituneena Brother Blackinä. Fan on vielä erittäin vetreässä kunnossa ja liikkuu todella hyvin, joten toivoa sopii että leffan jälkimmäisessä osassa hänen kungfu-taitojaan hyödynnettäisiin enemmän. Liu tekee muutaman tyylikkään kungfu-liikkeen, mutta keskittyy enemmän loitsimiseen.

Pääjuonen lisäksi leffassa on valitettavasti myös pari sivujuonta, joista se romanttinen käsittelee Sunin ja Moonin orastavaa suhdetta ja tarjoaa elokuvan ehdottomasti tylsimmät hetket. Koominen sivujuoni kertoo taas miten yhden gyonsin sielu joutuu Lightin sisälle ja hän synnyttää (älkää kysykö miten) aikanaan gyonsi-lapsen, joka pitää häntä äitinään. Ei paljoa naurata, mutta kyllähän tällainen huono maku kieltämättä kuuluu lajityypin perinteisiin. Visuaalisesti Shaolin vs. Evil Dead on ihan komeaa katsottavaa: kuvaus, lavastus ja puvustus ovat kunnossa sekä digitaaliefektitkin siedettäviä. Jäämme odottelemaan jatkoa.

Arvostelu on alun perin julkaistu Touch of Zen ‑verkkolehdessä 31.3.2004.