Jari Mustonen

Tetsuo: The Iron Man (1989)

Ohjaaja:

• Shinya Tsukamoto

elokuva arvostelu

Ohjaus: Shinya Tsukamoto

Tetsuo on Shinya Tsukamoton mustavalkoinen teollinen painajainen, jossa liha muutetaan raudaksi ja penis poraksi. Ihmisistä tulee koneita, keskelle täydellistä mielettömyyttä ja anarkiaa. Naimisesta tulee tappamista ja muistoista ruostetta. Jo ensimmäisissä kuvissa päähenkilömme tunkee sääreensä rautaista metalliputkea, mikä on vasta alkua. Parhaimmillaan naidaan puolen metrin poralla niin että veri roiskuu. Sanalla sanoen Tetsuo on elokuva, jossa likainen – nimen omaan likainen – kyberpunk saa todellisen muotonsa: ihmisistä tulee rumia vainoharhaisia koneita, jotka eivät kykene enää hallitsemaan mielensä suhdetta kehoon.

Juonta Tetsuoossa ei käytännössä ole, ja sekin vähä juonenkehittely, joka jatkuu elokuvan puoleen väliin saakka, hautautuu viimeisen puolen tunnin aikana puuduttavan pitkään kaksintaisteluun. Tämän lisäksi Tsukamoto käyttää runsaasti nopeita leikkauksia ja muutaman sekunnin kestäviä inserttejä, mikä saa jotkut kohtaukset tuntumaan turhan pitkiltä, ja toisinaan piuhoja, nestettä ja sulaa muovia on ruudulla niin paljon, ettei tapahtumista saa mitään selvää.

Mutta jos stop-motion-tekniikalla toteutettu live-anime kiinnostaa, hurahtaa elokuva kaikesta tästä huolimatta soljuvasti läpi. Tetsuossa on nimittäin ihastuttavan paljon pinnan alle kätkettyjä viittauksia, joista mainittakoon H.R. Giger (joka suunnitteli mm. vuoden 1979 Alienin hirviöitä/teknologiaa), vampyyrielokuvat, Godzilla ja anime. Ja on niitäkin, jotka väittävät Tsukamoton lainailleen David Lynchin Eraserheadiä (1977), mutta tähän väitteeseen on pakko todeta, että vaikka molemmat elokuvat iskevät suoraan tajuntaan, on niiden rytmitys aivan erilainen. Lisäksi siinä missä Eraserhead on painajaismainen psyykkinen kertomus, on Tetsuo painajaismainen fyysinen kertomus. Molemmat elokuvat liikkuvat mielen sisällä, mutta Tetsuo pukee painajaisensa ruumiin ulkopuolelle, lihaan sekoittuvien metallien, ruosteen, piuhojen, pulttien ja muttereiden muodossa.

Shinya Tsukamotosta tuli Tetsuon myötä yhdessä hetkessä 80‑luvun kuumin japanilainen ohjaaja. Elokuvan kulttistatus levisi tasaisesti ympäri maailmaa, aina kotoiseen Suomeen saakka, kun Helsingin syrjäisille valkokankaille vyörytettiin 90‑luvulla vihdoin samaan aikaan sekä Tetsuo että Tetsuo II: Body Hammer (1992). Sittemmin Tsukamaton ura on ollut hienoisessa laskussa, mutta kahden näin voimakkaan elokuvan jälkeen se on tuskin mikään ihme.

Mikäli siis japanilainen independent-elokuva tai kyberpunk yhtään kiinnostavat, on Tetsuo pakkokatsottavaa. Mitään isoja miinuksia siinä ei ole: se on halvalla mutta huolella tehty, eikä menoa haittaa kuin mahdollisesti viimeisen puolen tunnin kestävä juoneton industriaalijyske ja kuvamassa – mutta sillekin osuudelle on takuulla faninsa.