Jari Mustonen

Marketa Lazarová (1967)

Ohjaaja:

• Frantisek Vlácil

elokuva arvostelu

Ohjaus: Frantisek Vlácil

"...the most convincing film about the Middle Ages made anywhere"
— Sight & Sound, 75 Hidden Gems of Cinema

Keskiajalle sijoittuva legenda Marketa Lazarovásta kertoo nuoresta tytöstä, joka tahtomattaan ajautuu kahden klaanin välille kasvaneen juopan sovittajaksi. Tarina Marketasta ehti elää vuosisatoja, ennen kuin vuonna 1967 sen toi valkokankaille vuosikymmenen merkittävimpiin tšekkiläisohjaajiin lukeutunut Frantisek Vlácil, joka halusi rikkoa perinteistä keskiaikakuvausta. Hän rakensi miljöön, joka ei peilaa historiaa nykyajan ennakkoasenteiden kautta. Niiden sijaan elokuvan sisältämä maailmankatsomus muodostuu liki tuhat vuotta sitten eläneiden ihmisten uskomuksista, unelmista ja ajatuksista. Aikana, jona ihmiset elivät pakanauskontojen ja kristinuskon välisessä kuilussa – maailmassa, joka on täynnä kaaosta ja epävarmuutta.

Elokuvansa pohjaksi Vlácil valitsi silloisen Tšekkoslovakian tärkeimpiin kirjailijoihin lukeutuneen Vladislav Vancuran avantgardistisen romaaniversion legendasta. Kaikki alkaa, kun eräänä lumisena päivänä isälleen Kozlikille ryöstöjä tekevä veljespari kaappaa mukaansa nuoren saksalaisen aatelismiehen. Tämä langettaa heidän ylleen kuninkaan vihan. Kuninkaan saattueen jo lähdettyä matkaan, päättää Kozlik pyytää apua naapuriklaanin johtajalta, joka kuitenkin kieltäytyy. Kahteen jaksoon jakautuvan kertomuksen ensimmäinen osa on Straba – tarina ihmisestä, joka elää kuin susi. Saatuaan kieltävän vastauksen, ryöstää toinen veljeksistä mukaansa Lazarin neitsyen tyttären, vastikään kohti Jumalaa ensi askeleensa ottaneen Marketan. Susi ihmisessä ottaa vallan ja hän häpäisee tytön.

Elokuvan toinen osa "Jumalan karitsa" kertoo ensimmäisen osan pimeydestä alkaneen rakkaustarinan. Vlácil ei tee kompromisseja kuvatessaan keskiaikaisen yhteiskunnan voimaan luottavana järjestelmänä. Hän kuitenkin rakentaa myös toisenlaisen näkökulman. Siinä missä miehet kokevat maailman voiman ja omistamisen kautta, kasvaa elokuvan naisissa kaipuu uskoon. Kahden klaanin välinen taistelu hiipuu pelkäksi varjoksi uudessa uskomusten ja unelmien maailmassa, joka syntyy tunteista ja mielikuvista pelkän kokemuksen sijaan. Vlácilin kerronnassa Akira Kurosawan samuraielokuvien kylmä todellisuus sulautuu Ingmar Bergmanin pohdiskelevaan filosofiaan. Tuodakseen katsojat lähemmäs rikkonaiseksi kuvaamaansa maailmaa, käyttää Vlácil apunaan myös surrealismia.

Reilut kaksi vuotta kestäneiden kuvauksien aikana näyttelijät joutuivat mukautumaan ohjaajan pikkutarkkoihin vaatimuksiin ja elämään ankeissa oloissa. Vaikka alkuperäistä tarinaa ei voitu sijoittaa mihinkään tiettyyn ajankohtaan, halusi Vlácil rekonstruoida nimenomaan 1200‑luvun tšekkiläisen yhteisön. Siinä ihmiset elävät pimeässä kuin eläimet likaisessa yhteiskunnassaan, joka on rakennettu puusta. Sosiaalisella tasolla he ovat klaaniaan hallitsevan feodaaliherran vankeja. Tässä järjestelmässä Vlácil kuvaa kristinuskon (naisten sielun) vapauttavana voimana. Sinällään yksinkertainen alkuasetelma kasvoi kuvausten aikana eeppiseksi matkaksi, sillä Vlácil halusi saada näkymättömissä ihmisiin vaikuttavat uskomukset elämään yksittäisten otosten pienissä yksityiskohdissa; luotu ilmapiiri on todentuntuinen.

Suuri osa vaikutelman syvyydestä lepää elokuvan kuvanneen Bedrich Batkan ja siihen musiikin säveltäneen Zdenek Liskan harteilla: hyinen sävelmaailma hyödyntää kuoroa ja luonnon hiljaisuutta, kun taas kuvien kontrastit ovat tummia. Sen minkä Vlácil häviää esikuvalleen Kurosawalle elokuvan taistelujaksoissa, korvaa hän surrealistisilla kollaaseilla, joissa ulkoinen väkivalta kääntyy painajaismaisiksi metaforiksi väkivallan psykologisista vaikutuksista ihmisen sisällä. Vlácilin filosofiassa ihmiskunnan perintö jälkeläisille on nimittäin kaoottinen, jopa julma. Valitseeko Marketa siltikään pakoa Jumalaan? Vai valitseeko hän sen elämän kehdon, joka ei lupaa mitään, mutta vie ja antaa paljon? Eli luonnon.

Marketa Lazarová äänestettiin taannoin Tšekkoslovakiassa maan kaikkien aikojen parhaaksi elokuvaksi. Sen sisarteoksena valmistui vuotta myöhemmin Údolí vcel (Valley of the Bees).