Jari Mustonen

Údolí vcel (Valley of the Bees, 1968)

Ohjaaja:

• Frantisek Vlácil

elokuva arvostelu

Ohjaus: Frantisek Vlácil

Frantisek Vlácilin neljäs kokopitkä elokuva sai alkunsa, kun hän kierteli kuvausryhmineen Tsekkoslovakian maaseutua reilun kahden vuoden ajan ohjatessaan runollista elokuvaansa Marketa Lazarován legendan pohjalta. Muun muassa taidehistoriaa opiskellut ohjaaja halusi luoda pääprojektinsa rinnalle täysin toisenlaisenkin näkökulman 1200‑luvun aatemaailmasta. Hän teki siksi formalistisen pohdinnan ritarien kunniakäsityksistä. Siinä missä Marketa Lazarová imitoi keskiajalle leimallista anarkiaa, rakentuu sen sivuprojektina valmistunut Údolí vcel tiukkojen moraalikoodien ympärille.

Ohjaajan valitsema lähestymistapa asetti tiukat vaatimukset myös itse tarinalle. Siitä tulikin klassinen, eräänlainen oidipaalinen moraalitutkielma. Juonen keskiössä on Ondrej, joka lapsena päätyy ikävän sattuman kautta tiukasti uskonnollisen ritariyhteisön kasvatettavaksi. Vuosia myöhemmin hän riitautuu yhteisön kanssa ja päättää palata kotiinsa. Siellä häntä odottaa isän mukana kulkeva menneisyys ja nuori vaimo, jonka hän viimeksi näki pienenä poikana ja johon hän nyt rakastuu. Ondrejn perässä kulkee syvästi uskonnollinen Armin. Hän on luvannut palauttaa Ondrejn takaisin ritarien hyveisiin.

Vlacilin yhdessä Vladimír Körnerin kanssa sommittelema niukka tarina tarjoaa mahdollisuuden ohjaajan haluamalle muotopainotteiselle lähestymiselle. Jokainen kuva on harkittu ja hallittu, mikä elokuvakielen valintana kuvaa päähenkilön sielua hallitsevaa struktuuria: henkinen elämä kasvaa ja menestyy ulkoisten ajatusten vaikutuksesta, tai sitten kuihtuu niiden myötä. Jos Marketa Lazarová otti selkeitä vaikutteita Akira Kurosawalta leimaa Údolí vceliä bergmanilainen lähestymistapa. Ihmisen sisäinen järjestys ja sitä myötä persoona rakentuu kuvien asettelun sekä selkeiden kontrastien varaan.

Elokuvakielen merkitys korostui sekä Údolí vcelin että Marketa Lazarován tekemisessä. Teknisesti lahjakkaana ohjaajana Vlacililla ei ollut pienintäkään ongelmaa liikkua formalismin ja surrealismin välillä. On mielenkiintoista huomata miten erilaisen sielun valitut lähestymistavat antoivat näille kahdelle lähes päällekkäin kuvatulle elokuvalle. Toisaalta ne voisi limittää toisiinsa ja silti niiden tarjoama kuva keskiajasta olisi yhteneväinen. Pienimuotoisesta Údolí vcelistä löytyy se järjestys, jota Marketa Lazarová niin kipeästi kaipasi, toisaalta se on kuvaus siitä aatemaailmasta, jota kohden pakanat pelkäsivät luisua.

Kunnon klassisen tarinan tavoin Ondrejn kokemus sisältää oman tragediansa – voiko ihminen edes koskaan lunastaa sieluaan ulkoisten odotusten kautta?

Elokuvaa käsikirjoittamassa ollut Vladimír Körner laajensi elokuvan kuvaamia tapahtumia kirjoittamassaan samannimisessä romaanissaan, joka julkaistiin vuonna 1975.