Matti Erholtz

Samurai Wolf (1966)

Ohjaaja:

• Hideo Gosha

elokuva arvostelu

Ohjaus: Hideo Gosha

Isännätön samurai Kiba saapuu syrjäiseen pikkukaupunkiin keskelle kahden ryhmittymän väkivaltaista välienselvittelyä. Shogunin virkamies Nizaemon yrittää kaapata itselleen sokean kaunottaren Chisen johtaman tuottoisan kuriiripalveluyrityksen ja on värvännyt ammattitappajia harventamaan Chisen työntekijöitä. Chise kietoo hyväuskoisen Kiban vaivatta pikkusormensa ympärille, ja ihastunut samuraisusi suostuu auttamaan häntä huomattavan rahalähetyksen kuljettamisessa seuraavaan kaupunkiin. Nizaemonin vahvistukseksi saapuu puolestaan itsensä täysin tunteettomaksi tappokoneeksi hionut palkkasamurai Akizuki, jolla tuntuu olevan yhteinen menneisyys Chisen kanssa. Kuviota monimutkaistavat prostituoitu Okinu, joka haluaa omista syistään värvätä Kiban tappamaan Akizukin, ja bordelliemäntä, joka yrittää houkutella Akizukia yhteistyöhön kanssaan rahojen ryöstämiseksi.

Samurai Wolfin oli tarkoitus aloittaa nimihenkilönsä seikkailuista kertova elokuvasarja, joka kuitenkin jäi kaksiosaiseksi. Sarjafilmimäisyys näkyy sekä elokuvan juonessa että sen päähenkilössä, joka on genrelle tyypillinen keskelle kriittisiä tilanteita saapuva, ne selvittävä ja kohti taivaanrantaa poistuva kulkuri. Kiban luonne hahmotellaan ekonomisesti jo alkutekstien alle sijoitetussa jaksossa, jossa pennitön samurai ensin syö ja juo mahansa täyteen majatalossa, mutta tarjoutuu sitten nöyrästi maksamaan ateriansa ruumiillisella työllä. Varsinainen lammas suden vaatteissa siis. Karhean ulkokuorensa alla Kiba on kiltti ja hänellä on moraali – juuri muuta hänestä ei saadakaan tietää.

Kibaa kiinnostavammaksi henkilöksi nousee harhakuvitelmansa menettänyt palkkatappaja Akizuki, joka on niin ammattimainen miekankäsittelijä, ettei viitsi edes surmata sellaisia päällekarkaajia, joita ei pidä arvoisinaan vastustajina. Ryohei Uchida esittää vakuuttavasti väsynyttä miestä, jonka ainoaksi elämänsisällöksi on jäänyt ammattiylpeyden vaaliminen. Samurai Wolfin ytimessä on Akizukin, Chisen ja Kiban välille kehittyvä kolmiodraama, jonka avulla elokuvan päättävä väistämätön kaksintaistelu kolmion miehisten osapuolten välillä saadaan ladattua täyteen tunnetta.

Kohtalaisen monimutkaisen juonen ja laajan henkilögallerian sisältävä Samurai Wolf kestää vain 71 minuuttia, joten Hideo Goshalla ei ole paljon aikaa hukattavana tarinansa kertomisessa. Kiire ei kuitenkaan tarkoita hätäilyä tai tyylittömyyttä. Tyylittelyistä kannattaa mainita alkupuolen toimintakohtausten aloittaminen hidastuksilla, joiden aikana ääniraita on mykkä lukuun ottamatta valikoituja miekkojen kalahduksia. Toimii erinomaisesti. Sitten hidastamisesta luovutaan kunnes se otetaan taas maksimaalisella teholla käyttöön vihoviimeisen miekkataistelun kliimaksissa. Nerokas yksittäinen oivallus on miekan käyttö peilinä yhdessä dialogikohtauksessa. Tyypillistä Goshaa ovat kuvasommitelmat, joissa ikkunanpuitteet, pylväät ja muut vastaavat jakavat kuvan eri osioihin, joihin henkilöt on sitten sijoitettu.

Debyytissään Three Outlaw Samurai (1964) Gosha käytti kertosäkeenomaisesti toistuvana konkreettisena yksityiskohtana naisen hiussolkea, joka eri yhteyksissä läpi elokuvan esiintyessään sai myös erilaisia merkityksiä. Samurai Wolfissa samantapaisessa roolissa ovat Kiban sakset, mutta vähemmän onnistuneesti. Muistettavampi detalji on mykän samurain olkapäällä ratsastava lemmikkiapina, joka puikkelehtii isäntänsä menetettyään mukana kohtauksissa ja osallistuu ratkaisevalla tavalla Kiban ja Akizukin lopulliseen välienselvittelyyn.

Goshan vakituisen toimintakoreografin Kentaro Iwasan suunnittelemat miekkataistot ovat napakoita ja Sadatsugu Yoshidan upea mustavalkokuvaus hivelee silmää. Samurai Wolfin anti painottuu siis enemmän muotoon kuin sisältöön, ja siitä puuttuvat lähes tyystin ohjaajalle ominaiset moraaliset ja yhteiskunnalliset pohdiskelut. Nopeatempoisen samuraitoiminnan ystävillä ei liene valittamisen aihetta.