Matti Erholtz

Maisamma IPS (2007)

Ohjaaja:

• Bharat Parepalli

elokuva arvostelu

Ohjaus: Bharat Parepalli

Mumaith Khan on ns. "item girl", eli miesten (tai miksei naistenkin) silmäniloksi johonkin elokuvan tanssikohtaukseen pestattu tanssijatar. Lyötyään itsensä läpi suositussa gangsterikomediassa Munnabhai M.B.B.S. (2003) Mumaith on noussut item-tyttöjen ehdottomaksi ykkösnimeksi, ja syystä. Pakistanilaisen isän ja tamiliäidin tytär uhkuu Intian oloissa poikkeuksellisen ronskia ja suorasukaista seksuaalisuutta, eikä juuri piilottele runsaita muotojaan. Suosion myötä Mumaith on saanut myös varsinaisia näyttelijän rooleja, Mysamma IPS:n (IPS = Indian Police Service) ollessa ensimmäinen elokuva jossa hän on pääosassa.

Mysamma IPS on vilpitöntä roskaa ja eksploitaatiota, joka suorastaan vaatii kyytipojakseen jotain alkoholipitoista juomaa ja rasvaista pikkupurtavaa. Veteraani Dasari Narayana Raon nimenomaan Mumaithia varten väsäämä käsikirjoitus on mitä tavanomaisin kostotarina, jossa räväkän poliisiupseeri Mysamman salaisena agendana on tuhota poliitikot, jotka kaksikymmentä vuotta aiemmin ajoivat hänen sisarensa ennenaikaiseen hautaan.

Kaikki perinteiset juonirakenteet takaumajaksoineen käydään jääräpäisesti läpi, vaikka tämä tietää sitä että elokuvan varsinainen sisältö, eli Mumaith ja hänen naiselliset muotonsa, hukataan välillä kuvasta pitkiksi ajoiksi. Kuivien mumaithittomien kausien jälkeen päästään sentään aina itse asiaan, eli kurvikkaaseen sankarittareen joko tanssimassa tai silpomassa ihmisiä.

Mysamma IPS:n budjetti on ollut vaatimaton, eivätkä sen musiikkikohtaukset vedä näyttävyydessä ollenkaan vertoja Mumaithin klassisille esiintymisille sellaisissa "oikeissa" elokuvissa kuin Chatrapathi (2005), Pokiri (2006) tai Bujjigadu (2008). Hetkuttelua kuitenkin riittää ja se on varmaan osalle katsojista tärkeintä. Normaaleihin länsimaisiin musiikkivideoihin verrattuna meno on toki kovin kilttiä; povivako vilahtaa kuvassa ehkä nanosekunnin verran jne. Toisaalta on tietysti piristävää että jotain jätetään mielikuvituksen varaankin.

Ihastusta herättävät Mumaithin elokuvassa käyttämät monet fetisistiset vaateparret kuten poliisiunivormu, futuristinen nahka‑asu ja maalaistytön puku. Kill Bill: Vol. 1:ä (2003) härskisti lainaavassa kohtauksessa Mysamma raivaa itsensä paljain nyrkein ulos arkusta, johon hänet on elävältä haudattu, ja esiintyy sen jälkeen toimintafinaalissa kokonaan mudalla kuorrutettuna. (Uma Thurman ei ole paljon mitään Mumaithin rinnalla.)

Mysamma IPS:ssä ollaan naisten asialla machokulttuuria vastaan, ja Intian sovinistisiat saavat kokea kovia Mysamman käsittelyssä. Toimintakohtausten koreografiasta vastaa dynaaminen duo Ram ja Lakshman, joista toinen myös esiintyy Mumaithin vastustajana yhdessä kohtauksessa.

Väkivallan suhteen intialainen sensuuri on onneksi huomattavasti sallivampi kuin seksin, ja raajoja katkotaan elokuvassa kunnioitettava määrä. On kiinnostavaa seurata miten Mysamma tunkee raiskaajakandidaatin pää edellä junan vessanpönttöön ja lyö rautaputkella haaroihin.

Hauskaa on myös se miten mutkattomasti Mysamma IPS:ssä selvitetään näiden intialaisten vigilante-elokuvien ainainen ongelma, eli päähenkilön omankädenoikeuden sovittaminen yhteen laillisuusperiaatteen kanssa. Kuultuaan kertomuksen Mysamman siskon traagisesta kohtalosta hänen esimiehensä toteaa yksinkertaisesti "Tapa kaikki ne roistot, minä lähden nyt lomalle", ja se siitä. Mysamma tekee työtä käskettyä ja saa elokuvan lopussa vaivanpalkakseen mitalin. Only in India...