Lasse Tapionsalo

Vivre pour survivre (Valkoinen tuli, 1984)

Ohjaaja:

• Jean-Marie Pallardy

elokuva arvostelu

Ohjaus: Jean-Marie Pallardy

Valkoinen tuli alkaa venäläisen perheen paetessa hidastetusti läpi metsikön hempeän musiikin soidessa. Perheenisä grillataan liekinheittimellä matkalla kohti rannalla odottavaa amerikkalaista. Viimeistään kun äiti kaatuu kuolleena aaltoihin, jälleen hidastetusti ja musiikin uudelleen käynnistyessä, tiedämme odottaa elokuvalta suuria.

Valkoisen tulen ohjasi ja kirjoitti ranskalainen Jean-Marie Pallardy, joka teki urallaan pääasiassa enemmän tai vähemmän eroottishenkisiä elokuvia. Yksi kiinnostavimpia näistä on vuonna 1978 tehty odysseia Truck Stop (L'amour chez les poids lourds). Valkoinen tuli on puhtaammin toimintaelokuva, vaikka hieman alastomuutta nähdäänkin.

Varsinainen tarina käynnistyy 20 vuotta myöhemmin Turkissa. Ketä tai mistä alussa paettiin ei liiemmin selitellä, mutta siitä viis, sillä sen tarkoitus lienee ollut vain kertoa, että päähahmomme ovat orpoja. Sisarukset Boris/"Bo" (Robert Ginty) ja Ingrid (Belinda Mayne) ovat pelastajansa, amerikkalaisen Samin (Jess Hahn), kanssa ryhtyneet timanttivarkauspuuhiin. Tuottavan bisneksen osingoille mielii toinenkin liiga, jonka kohtaamisen myötä Bo pääsee pian heiluttelemaan moottorisahaa.

Meininki lähtee kunnolla käyntiin, kun timanttikaivoksilta löytyy valtava timantti, jota kutsutaan nimellä Valkoinen tuli. Timantilla on salaperäisiä voimia, joista ei tosin sen kummemmin saada kuulla. Lusikkansa soppaan heittää vielä Bo'n naisystävä Olgan entinen parittaja Noah Barclay (Fred Williamson), joka kaipailee naista takaisin. Siinäpä enemmän kuin tarpeeksi hieman päälle puolitoistatuntisen aineksiksi.

Tarinan hämmentävimpiä piirteitä on elokuvasta löytyvä insestiteema. Alkupuolella Bo tuijottaa kiimaisena upeakroppaista alastonta Ingridiä ja harmittelee: "Kunpa et olisi siskoni". Ongelmaan löytyy ratkaisu, kun sisko kuolee: Sam ja Bo tarvitsevat varkauteensa Ingridin näköisen naisen ja vievät baarissa tapaamansa Olgan kasvoleikkaukseen antiikin ajan temppeliltä näyttävälle klinikalle. Näin Bo saa partnerikseen siskonsa kaksoisolennon, jota voi rakastella hyvillä mielin.

Pääosassa nähtävä Ginty oli muutamaa vuotta aiemmin noussut Euroopassa suureen huutoon The Exterminatorin (1980) myötä. Valkoiseen tuleen viikset kasvattaneena hän ei ehkä ulkoisesti ole mikään vakuuttavin toimintatähti, mutta istuu kuitenkin miehekkäästi rooliinsa. Sivuosista löytyy mittava määrä kokeneita genre-elokuvanäyttelijöitä Euroopasta ja muualta. Samia esittävä Hahn on tuttu kasvo muun muassa monista Suomessakin videolla julkaistuista ranskalaisista rikoselokuvista, ja kaivoksen esimiestä esittävä Gordon Mitchell nousi tähdeksi jo 60‑luvun alun peplumeissa.

Mitenkään selkeää tarinakokonaisuutta Pallardy ei missään tapauksessa saa aikaan, mutta osaa kuitenkin rytmittää kerrontaa mukavalla tempolla. Puutteita löytyy, kuten ontuva leikkaus, mutta kyllähän tässä kaikki maistuvan B‑elokuvan tarpeet on kasassa. Moottorisahaa heilutteleva Ginty, hämäriä sleaze-elementtejä, Fred Williamsonia esittävä Fred Williamson ja vaikka mitä. Kannattaa katsoa.