Ilja Rautsi

The Hurt Locker (2008)

Ohjaaja:

• Kathryn Bigelow

elokuva arvostelu

Ohjaus: Kathryn Bigelow

Useimpia miesohjaajiakin machompia mutta oudolla tapaa herkkiä elokuvia tekevä Kathryn Bigelow on työskennellyt suhteellisen harvakseltaan. 2000‑luvulla on ennen tuoretta The Hurt Lockeria valmistunut ainoastaan keskeneräiseltä tuntunut kahden aikatason artsutrilleri The Weight of Water (2000) sekä jäyhän puisevaksi haukuttu sukellusvenejännäri K‑19: The Widowmaker (2002). 90‑luvullakin Bigelow teki vain kaksi elokuvaa: hömelöllä zeniläisyydellä kuorrutetun machon surffailutoimintadraaman Myrskyn ratsastajat (Point Break, 1991) ja osin ravisuttavan, mutta lopussa imeläksi heltyvän vuosituhannen vaihteen zeitgeist-scifielokuvan Strange Days (1995).

Parhaimmillaan Bigelow on alfaurosten ryhmäkäyttäytymisen toimintakuvauksissa. Vampyyrielokuvaa uudistaneen Pimeyden läheisyydenkin (Near Dark, 1987) parhaat hetket pyörivät irtonaisen perheen muodostaneen verenimijäjoukon sisäisen dynamiikan ympärillä. Yhdysvaltojen miehittämään Irakiin sijoittuva, käsivaralla dokumentaarisesti taltioitu The Hurt Locker näyttää Bigelown olevan yhä vahvassa iskussa oikean tekstin eteen saadessaan. Käsikirjoittaja Mark Boal on journalisti, jonka artikkeliin Paul Haggisin In the Valley of Elah (2007) perustui. Boalilla on hyvä kosketus ruohonjuuritason tapahtumiin sodassa, jonka syitä ja seurauksia puidaan edelleen.

The Hurt Locker kertoo amerikkalaisesta pomminpurkuyksiköstä, jonka uusi komentaja on rämäpäinen humanistikyynikko William James (Jeremy Renner). James kulkee virne naamallaan läpi sala-ampujien kyttäämien katujen kohti tikittäviä pommeja kuin lapsi kohti kultaruukkua sateenkaaren päässä. Tehtävä on loputon mutta addiktoiva. Muu ryhmä saa kärsiä Jamesin äkkiväärän spontaaneista ratkaisuista, mutta huippupätevää miestä siedetään, jopa kehutaan.

The Hurt Locker ei kuitenkaan ole varsinainen juonielokuva, suurta kaarta tai kasvutarinaa on turha odottaa. Bigelowia ei sen enempää kiinnosta Irakin sodan laajempi asiayhteys tai tilanteen tuomitseminen suuntaan tai toiseen. Elokuva pyrkii sen sijaan onnistuneesti näyttämään, millä eväillä sen esittämässä maailmassa kykenee toimimaan ihmisenä. Lukuisten pienten, eletyltä elämältä maistuvien yksittäisten hetkien ja havaintojen kautta The Hurt Locker laajentaa katsaustaan Irakin hornankattilaan, jossa kuka tahansa voi kuolla melkein milloin vain. Tätä korostaa ratkaisu tuoda mukaan cameo-rooleissa nähtävät Hollywood-tähdet Guy Pearce ja Strange Daysin pääosanesittäjä Ralph Fiennes, joita molempia odottaa tyly kohtalo.

Parhaimmillaan Bigelow on jälleen miehisen macho-mielenlaadun esittäjänä. Pomminpurkukolmikon keskinäinen sanailu ja mittely on The Hurt Lockerin mieleenpainuvinta antia. Kiitos tästä kuuluu myös epätodennäköistä pääosahahmoa esittävälle Rennerille, jonka ison poikamainen olemus huokuu arvaamattomuutta. Bigelow ja Boal eivät pyri tekemään moraalista kommenttia sodasta. Ennemminkin elokuva näyttää, miten sota tuo ihmisessä esiin jotain sellaista, mitä kukaan ei osannut odottaa – ja jotain, mistä on mahdoton luopua kotirintamalla.