Lasse Tapionsalo

The Haunting in Connecticut (2009)

Ohjaaja:

• Peter Cornwell

elokuva arvostelu

Ohjaus: Peter Cornwell

Henkien ja kummitusten riivaamat talot ovat innoittaneet kasapäin elokuvia. Esimerkiksi Paholaisen talon (The Legend of Hell House, 1973) ja Poltergeistin (1982) kaltaisten onnistumisten ohella on tehtailtu joukoittain luokattomia tuotoksia. Peter Cornwellin esikoispitkänään ohjaama The Haunting in Connecticut tuo pitkästä aikaa lisämerkinnän genren parempaan kolmannekseen.

Campbellin perheen poika Matt (Kyle Gallner) joutuu käymään syöpähoidossa kaukana kotoa Connecticutissa. Pitkät ajomatkat alkavat olla turhan raskaita vaikeasti sairaalle, joten perheen äiti Sara (Virginia Madsen) päättää etsiä asuinpaikan läheltä sairaalaa. Suurperheelle sopiva talo löytyy lopulta ja edulliseen hintaan. Syynä siihen on talon menneisyys ruumishuoneena. Pian muuttamisen jälkeen piinaavat näyt alkavat vaivata Mattia. Talossa ei mitä ilmeisemmin ole vain valmisteltu ruumiita hautajaisiin vaan harjoitettu myös mystisiä menoja.

Alkupuolella säikyttelyt ovat tyypillisiä peruskikkailuja, mutta pikkuhiljaa ote alkaa löytyä. Vaikkei itse tarina ole huima, onnistuu Cornwell luomaan mukavan kuumottavaa tunnelmaa. Alan filmeille tyypillisesti lopussa mopo lähtee keulimaan ehkä turhankin railakkaasti, mutta pienistä ylilyönneistä huolimatta riittävän piinaava olo säilyy.

Tarina pohjautuu erään Parkerin perheen todellisiin kokemuksiin. Kuitenkin riivauksen taustatarina ja lopun meininki on täysin keksittyä lisää. Tästä huolimatta juuri talon menneitä tapahtumia olisi voinut käyttää enemmänkin hyödyksi, vaikka Campbellien etenevää ahdinkoa hyvin kuvataankin. The Amityville Horrorin (1979) ja vastaavat mieleen tuova vanha kartano antaa mainiot puitteet tapahtumille ja Cornwell hyödyntää sen käytäviä ja huoneita mallikkaasti.

Hyvän tunnelman lisäksi parasta antia ovat suurimmaksi osaksi mainiot näyttelijäsuoritukset. Pääosissa ovat Virginia Madsen (Candyman, 1992; Sideways, 2004) huolehtivana äitinä ja Kyle Garner poikana, joka on parhaimmillaan erinomaisen uskottava henkien piinaamana, psyykettään epäilevänä syöpäpotilaana. Pakollinen pastorikin löytyy sairaalasta Elias Koteasin (Paholaisarmeija, 1995) esittämänä, joka on nappiroolissa hauraan varmana henkimaailman tuntijana.