Ilja Rautsi

Kinatay (2009)

Ohjaaja:

• Brillante Mendoza

elokuva arvostelu

Ohjaus: Brillante Mendoza

Brillante Mendozan Kinatay oli Lars Von Trierin Antikristuksen (Antichrist, 2009) ohella se toinen Cannesin kohauttaja. Kriitikoiden parjaama nuhjuinen filippiiniläiselokuva toi Mendozalle kuitenkin parhaan ohjaajan palkinnon. Elokuvan nähtyään on hieman vaikea ymmärtää kumpaakaan kantaa.

Kinatayn tapahtumat sijoittuvat kokonaan yhden vuorokauden ajalle ja paikoitellen se eteneekin käytännössä reaaliajassa. Kirkkaassa auringossa alkava elokuva kertoo vastavalmistuneen poliisikokelaan matkasta viranomaisten julman korruption pimeään ytimeen. Juuri naimisiin mennyt mies joutuu ylempiensä matkaan näiden napatessa stripparin kyytiinsä päämääränään kylmäverinen murha.

Mendoza toteuttaa Kinatayn kuin äärimmäisen halpana seurantadokumenttina. Suttuinen dv‑kamera tarkkailee päähenkilöä luonnonvalossa ja dialogi on naturalistista, eli mitään sanomatonta. Kuva poukkoilee kaoottisesti ja ääniraita on täynnä suhinaa ja katkeilua. Draaman kaari on yksinkertaisesti valosta pimeään.

Väkivaltakohtauksillaan äärireaktioita herättänyt Kinatay jää outolinnuksi – väkivaltaa odottavat tuskin saavat mitä haluavat, kun taas monisyistä ja älykästä elokuvaa haikailevat jäävät yhtä lailla tyhjän päälle. Mendoza käsittelee aihettaan prosessin kuvauksena, ilman syitä, seurauksia tai laajempaa kontekstia. Korruptiosta ja yhteiskunnan väkivaltaisuudesta ei saa erityisen vivahteikasta kuvausta, eikä Mendozaa tunnu kiinnostavan näyttää niitä askeleita, jotka vievät päähenkilön tälle polulle.

Lopputuloksena on vain nihkeää ja kirjaimellisesti sietämättömän pimeää ahdinkoa. Parinkymmenen minuutin öiset ajomatkat eivät tarjoa kovin tuntuvaa kosketuspintaa mihinkään, ellei satu nauttimaan satunnaisten katulamppujen spottailusta keskellä muuten sysimustaa kuvaa.