Matti Erholtz

The Man Who Stole the Sun (1979)

Ohjaaja:

• Kazuhiko Hasegawa

elokuva arvostelu

Ohjaus: Kazuhiko Hasegawa

Paul Schraderin käsikirjoittamassa Taksikuskissa (1976) yksinäinen taksimies Travis Bickle ostaa kassillisen aseita suunnitelmissaan senaattorin salamurha. Paulin veljen Leonardin tarinaan perustuvassa The Man Who Stole the Sunissa yksinäinen luonnontieteiden opettaja Kido varastaa plutoniumia ydinvoimalasta ja rakentaa kotonaan ydinpommin, jonka avulla alkaa kiristää viranomaisia. Ensimmäinen vaatimus jonka Kido esittää on että amerikkalaisen jalkapallon tv-lähetyksiä ei saa enää keskeyttää uutiskatsauksilla. Toinen on että The Rolling Stones on saatava esiintymään Tokioon.

Kuten Travis, Kidokin on God's lonely man, joka elää kissansa kanssa tarvitsematta näköjään mitään ihmissuhteita. Molemmilla on vaikeuksia solmia kontakteja vastakkaiseen sukupuoleen: siinä missä Travis vie treffiseuralaisensa pornoelokuvateatteriin, Kido heittää omansa laiturilta mereen. Toisin kuin Travis, Kido ei kuitenkaan harrasta päiväkirjan pitämistä tai sisäisiä monologeja, joten jäämme ikuisesti tietämättömiksi hänen aivoituksistaan. Purukumipallojen puhaltelu tuntuu olevan hänen pääasiallisin itseilmaisun muotonsa.

Tämä umpimielisyys tuottaa tiettyjä vaikeuksia yritettäessä tulkita elokuvan sanomaa, Kido kun ei ole mitenkään stereotyyppinen ihminen, jonka tekojen motivaatio olisi helposti ymmärrettävissä.

Määräävä asia Kidon elämässä on pakkomielteinen kiinnostus ydinvoimaan sen sekä teknisessä että moraalisessa ulottuvuudessa. Jokainen yksilö pystyy nykyään teoriassa rakentamaan itselleen ydinpommin, eli hankkimaan itselleen yhtä suuren vallan kuin kokonaisilla valtioilla on, luennoi Kido oppilailleen. Vaikka pommin rakentaminen on Kidon suunnitelmissa jo elokuvan alussa, sen käyttäminen yhteiskunnan vastaiseen toimintaan tulee kuvaan vasta myöhemmin. Kido radikalisoituu joutuessaan keskelle panttivankitilannetta, jonka lopuksi poliisin tarkka-ampujat teloittavat koulubussin kaapanneen häiriintyneen vanhuksen, joka halusi päästä juttelemaan keisarin kanssa. Tilanteen selvittäneen poliisitarkastaja Yamashitan ylimielinen asenne kaikkea marginaalista kohtaan alkaa jurppimaan Kidoa, joka haluaa pomminsa avulla hieman näpäyttää itsevarmaa lainvalvojaa.

Yksinäiseksi sekopääksi Kido on liian tasapainoinen ja järkevä, mutta olisiko hän sitten yhteiskunnallista muutosta ajava aktivisti? Hyytävä repliikki, jonka Kido päästää suustaan viimeisessä keskustelussaan Yamashitan kanssa ("Tämä kaupunki on jo kuollut. Kuolleiden tappaminen ei ole rikos.") tuo mieleen jonkin Unabomberin tapaisen, urbaania teknis-tieteellistä sivilisaatiota vastustavan ekoterroristin. Tätä tulkintaa tukee hieman ensimmäinen kuva, jossa Kido esitellään: hän on täyteen pakatussa metrojunassa liiskautununeena ovea vasten. Mutta vaatisiko vakavastiotettava terroristi, ettei urheilua saa keskeyttää uutisilla...

Ohjaajakaan ei mitenkään halua tehdä asioita katsojalle helpoksi vaan sekoittaa pakkaa lisää. Vähän ennen loppua siihen asti täysin vakavasti edenneeseen tarinaan alkaa ilmestyä absurdeja yksityiskohtia, joiden tarkoituksena tuntuu olevan näyttää pitkää nenää katsojalle, joka luuli jo tajunneensa mistä elokuvassa on kyse. Päähenkilön arvaamattomuus heijastuu siis myös elokuvan kerrontaan.

Sinänsä The Man Who Stole the Sun on muodoltaan ihan sujuva trilleri, jonka seuraaminen ei vaadi erityisiä aivoponnisteluja. Mukana on toimintaa ja yksi autotakaa-ajokin. Yksittäisistä kohtauksista on esiin nostamisen arvoinen plutoniumin ryöstö ydinvoimalasta, joka on hienosti toteutettu pääasiassa still-kuvien ja musiikin avulla. Muutenkin Takayuki Inouen säveltämät teemat ovat mieleenpainuvia, ja usein jännässä kontrastissa säestämiensä kuvien kanssa.

Linjassa teoksen anarkistisen luonteen kanssa on ottaa pääosaan androgyyninen popparipoika Kenji Sawada, joka ei tietysti ole vähääkään uskottava fysiikan opettajana ja siksi sopiikin rooliinsa erinomaisesti. Bunta Sugawaralle jää vähän epäkiitollinen tehtävä esittää yksioikoista tiukkaa jeparia, joka "ei neuvottele syöpäläisten kanssa vaan tallaa niiden päälle". Täysin kielteiseksi ei roolihahmoa kuitenkaan ole viritetty.

Vahva loppuratkaisu sinetöi The Man Who Stole the Sunin kulttistatuksen. Loogisesti mahdollisuuksia on vain kaksi, Kido joko räjäyttää pomminsa, tai ei. Toinen vaihtoehdoista toteutuukin, mutta kumpi? Mitä luulisitte?