Ilja Rautsi

Adventure in Denmark (1973)

Ohjaaja:

• Ho Fan

elokuva arvostelu

Ohjaus: Ho Fan

Tanskanmaalla oli vuonna 1973 jotain muutakin mätää kuin The Sinful Dwarf. Vanhoina hyvinä aikoina, ennen kuin lähes välitön globaali informaation leviäminen pilasi kaiken rasistisen eksotiikan, oli massojen mahdollista elätellä villejä mielikuvia kokonaisista maista paheiden syntisinä pesäkkeinä. Ja toisten tietysti rahastaa tällä mielikuvalla häpeilemättä.

Kööpenhamina pääsee niin sanotusti oikeuksiinsa hongkongilaisessa kungfu-seksikomediassa, joka noudattaa jälkimmäisen lajityypin kestävää sääntöä pilkulleen: elokuvassa ei ole seksiä eikä se ole hauska. Kaikenlaista komediallista typeryyttä on kyllä yliannosteltu tasaista tahtia läpi 90 minuutin keston ja hahmot vehtaavat aina silloin kun eivät tappele, mutta kuten tähän carry on ‑muottiin kuuluu, on tekijöiden käsitys seksistä yhtä paikkansa pitävä kuin Adventure in Denmarkin esittämä kuva keskimääräisen tanskalaisnaisen halusta tulla satunnaisten turistien kähmimäsi missä vain, milloin vain ja miten vain.

Toisin sanoen, kyse ei ole varsinaisesti seksistä vaan kovaäänisestä kieriskelystä eestaas tissit paljaana ja pöksyt jalassa, miehen vinkuessa ja naisten vikistessä. Mukana on ehkä nopeutuksia, mutta vähintään groteskeja lähikuvia naamoista. Akti päättyy kaiketi kun toista alkaa huimata.

Nimi voisi yhtä hyvin olla "Kööpenhamina – pehmeiden peppujen paratiisi". Kaksi hongkongilaismiestä, maltillinen kungfu-opettaja ja seksihullu moraalisaarnaaja, voittavat matkatoimiston arvonnassa viikon loman Kööpenhaminassa, löyhien moraalien maan pääkaupungissa, jossa naiset ymmärtävät antaa vaikkeivät puheesta antaisi ymmärtääkään. Seuraa pitkiä turistitaivalluksia halki kaupungin, ja paljon kuvia patsaista sekä paikoin varsin hämmentyneen näköisistä paikallisista. Välillä tapellaan, juostaan, tapellaan, juostaan taas. Ai niin ja kieriskellään epämääräisesti seksiä muistuttavissa yhteyksissä.

Liekö kameramies innostunut runsaista euroetumuksista ja Pohjolan pakaroista, mutta kamera ainakin zoomailee jopa Hongkong‑normia tavallista kiivaampaan tahtiin, usein täristen ja kohdetta melkein etsien. Komedia on jopa valmistumaan ja lajityypin standardeilla aivokuolleen vaurioittavaa. Näyttelijöiden puolesta nolottaa, muun ryhmän vain hieman vähemmän. Toivoisi vain, että tuska loppuisi.

Jos Spede olisi syntynyt Hongkongiin, tällaisen elokuvan hän olisi tehnyt.