Mikko Kojo

Sotto il vestito niente (Mannekiinimurhaaja, 1985)

Ohjaaja:

• Carlo Vanzina

elokuva arvostelu

Ohjaus: Carlo Vanzina

Klassisimmat giallot nähtiin toki jo aiemmin, mutta kyllä vielä 80‑luvultakin löytyy katsomisen arvoista italialaista puukkohippaa, kuten juuri dvd‑debyyttinsä saanut Carlo Vanzinan ohjaama Nothing Underneath. Suomessahan teos tunnetaan parhaiten nimellä Mannekiinimurhaaja.

Nothing Underneath tarjoilee näppärimmän juonitvistinsä heti kärkeen. Wyomingissa metsänvartijana toimiva Bob Crane saa etiäisiä siitä, kuinka hänen Milanon kokaiinin ja irstailijoiden täyttämään muotimaailmaan malliksi lähtenyt sisarensa Jessica surmataan. Hätäinen puhelu hotelliin ei tilannetta selvitä, joten tuntemuksestaan vakuuttunut Bob onnistuu säntäämään seuraavaksi päiväksi jo itsekin Milanoon. Hotellilta ei löydy sen enempää sisarta kuin tämän ruumistakaan, mutta sitäkin enemmän muita mallityttöjä. Tämä toki tarjoaa elokuvalle loistavan mahdollisuuden tirkistelyyn, mutta myös lisää potentiaalisia ruumiita.

Aina mainion Donald Pleasencen esittämä italialainen poliisi (yllätysten yllätys, juuri jäämässä eläkkeelle) Danesi ei tietenkään usko Bobin horinoita, mikä ei tietenkään poikaa lannista. Ennen pitkää väistämättä ilmaantuva seuraava raato toki kääntää Danesinkin kelkan. Juoni, jonka rullaus kyllä kieltämättä hyytyykin paikoin, tarjoilee loppua kohden pari paljastusta (no pun intended), joiden tehoa lievästi syö fakta, että ne eivät välttämättä ole omaperäisimmästä päästä. Logiikka kuitenkin pysyy gialloksi hyvin kasassa olematta kuitenkaan mitään neorealismia, niin kuin toki sisarusten välisestä psyykkisestä yhteydestäkin voi päätellä.

Giallo-tyylipuhtaasti murhat hoidetaan nahkahanskat kädessä pitkillä saksilla, ja vaikka lopussa homma yltyykin jo varsin makaaberiksi, ei puukotuksilla ihmeemmin mässäillä. Jännityskohtaukset toimivat kuitenkin mallikkaasti. Elokuva sisältää myös hauskan jatkuvuusvirheen. Ensimmäisessä otoksessa on eräällä henkilöistä paljaat kädet, mutta seuraavassa, missä aikeena on jo murha, on käsiin ilmestynyt tyhjästä tiukat nahkahanskat, joilla onkin hyvä hapuilla teräasetta taskusta.

Muotibisnes on kelpo miljöö exploitaatioelokuvalle, varsinkin kun Vanzinan intressit ovat catwalkin sijaan enempi kulissien takana ja mallien makuuhuoneissa. Teknisesti elokuva on kuitenkin moitteeton, joten halpikselta homma ei haiskahda. Kuvaaja Giuseppe Maccarin taustalta löytyy enimmäkseen kameraoperaattorin tehtäviä, mutta niitä löytyykin sitten Bavasta Felliniin ja Hollywoodiin. Italialaisuuden lisäksi Nothing Underneathista henkivä fiilis on myös vahvasti amerikkalaisen Hitchcock-tyylisen trillerin. Vähiten tähän ei ole syynä Pino Donaggion – joka tosin on italialainen – score. Donaggion sävellyksiähän on kuultu mm. Brian de Palmankin nationblendereissä kuten Dressed to Killissä (1980) ja Body Doublessa (1984). Koska kuitenkin ollaan kahdeksankymmentäluvun mannekiinimaailmassa, kuullaan myös aikalaispoppia kuten "One Night in Bangkok". Duran Duranin "Girls on Film" loistaa poissaolollaan.

Tom Schanley ei roolissaan Bobina vakuuta ja olkatoppauksen karisman omaava mies onkin esiintynyt suurimmaksi osaksi tv‑sarjoissa. Paljon huomiota saa Mannekiinimurhaajankin kannessa paljasteleva Renée Simonsen – tanskalainen malli sekä elokuvassa että oikeassa elämässä, jonka näyttelijäura tyssäsi lyhyeen. Elokuva sai nimellistä jatkoa kolme vuotta myöhemmin Dario Pianan toimesta. Sotto il vestito niente 2:lla ei kuitenkaan ole muuta yhteistä Nothing Underneathin kanssa kuin italialainen nimi.