Jarkko Lehtola

The Siege of Firebase Gloria (Kunnian etuvartio, 1988)

Ohjaaja:

• Brian Trenchard-Smith

elokuva arvostelu

Ohjaus: Brian Trenchard-Smith

Brittiläinen Brian Trenchard-Smith on yksi niistä ohjaajista, joiden nimi on noussut muutamankin kerran esiin Quentin Tarantinon suusta pulppuavan maanisen hypetyksen myötä. Asia on ilmeisen vakavastiotettava, koska mies kertoo oman bloginsa lyhyessä esittelyssä olevansa ohjaaja, jota Quentin Tarantino ihailee. Ilmainen markkinointi tietysti kannattaa ottaa haltuun, mutta löytyy pitkältä uralta tarpeeksi itse itseäänkin markkinoivaa tavaraa kuten Turkey Shoot (1982) ja The Man from Hong Kong (1975). Filippiineillä kuvattu Vietnamin sotaan sijoittuva verinen piirityskuvaus The Siege of Firebase Gloria on oiva lisä ohjaajan monipuoliseen filmografiaan.

Näyttelijät ovat sekalaista seurakuntaa aina Cirio H. Santiagon elokuvien vakioporukasta (esim. Nick Nicholson) R. Lee Ermeyhin (Boys in Company C, 1978, ja saman roolin toisinto Full Metal Jacketissa, 1987). Sotilaan ja johtajan perikuvana toimii vääpeli Lee Ermey ja hänen oikeana kätenään puolisekopäinen Wing Hauser. Maininnan arvoinen on myös Albert Popwell, monien mainioiden sivuosien tähdittäjä 70‑luvulta lähtien. Raudankovan kenttäkersantin arkkityyppiä esittävä Popwell oli kuvausten aikaan 63‑vuotias (Vietnamissa amerikkalaissotilaiden keski‑ikä oli muuten 23‑vuotta). Kiitos fyysisen kuntonsa, ikä ei erotu naamasta negatiivisessa mielessä, korkeintaan karismaa hehkuvina uurteina.

Hiukan ennen TET‑hyökkäyksen alkua Bill Hafnerin (Lee Ermey) johtama sotilaspartio törmää raskaasti aseistautuneisiin vihollisjoukkoihin ja näkee teurastettuina kokonaisia kyliä. Paluulennolla tukikohtaan kuljetuskopteri saa osuman ja laskeutuu kaiken puolin rappeutuneeseen tukikohtaan, jonka huumehöyryistä ja laiskaa osastoa johtaa alati pilvessä ja alastomana haahuileva runkkariupseeri. Öisen vallankaappauksen jälkeen alkaa eristetyn tukikohdan linnoittaminen, jonka keskeyttää suurimittainen vietkongin hyökkäys. Loppuelokuva onkin sitten yhtä verilöylyä ruumisluvun noustessa yhdeksi korkeimmista.

Tästä onkin koko elokuvassa loppujen lopuksi kyse, pelkästä jatkuvasta verilöylystä, joka vyörytetään katsojan silmille eripituisina erinä. Harvinainen tapa on kuitenkin kuvata neutraalisti myös vietnamilaisjoukkoja ja vietkong-komentaja onkin amerikkalaiskomentajan identtinen vastine kaikessa kunniallisuudessaan. Ritarillisuudelle ei ole kuitenkaan sijaa, joten taistelut ovat totaalisia ja armottomia jauhaen mukanaan lääkärit, haavoittuneet ja kuvitelmat sodassa noudatettavista säännöistä. Vaikuttaa siltä, että tällä ratkaisulla on haluttu vain täydellistää tappokuvausta äärimmilleen, pyrkien esittämään molempien osapuolien kärsimykset tasavertaisesti. Päämääränä on kuitenkin enemmänkin ruumisluvun maksimointi kuin pasifistinen sanoma.

Vietkongin puolella mustan kasvottoman massan menetykset kuvastuvat komentajansa kasvoilta, merijalkaväen puolella taas esiteltyjen hahmojen kaatumisina. Samankaltaista tapaa yritti käyttää myöhemmin korni We Were Soldiers (2002). Monasti vietkongin taistelutyyli on pyritty esittämään jotenkin halveksittavana: sotilaat ilmestyvät tyhjästä, vetäytyvät heti kun saavat tasavertaisen vastustajan sekä mahdollisuuden tullessa eivät tee eroa sotilaan ja siviilin välillä. Tässä vietkong hyökkää avoimesti ja taistelee vähintäänkin yhtä urheasti kuin vastapuolensa. Vietnamilaisnäkökulma on poikkeuksellinen, mutta sen käytöllä ei oikeastaan saavuteta mitään. Vietnam sattuu vain olemaan pelkkä näyttämö, mutta taistelu voisi sijoittua mihin tahansa sotaan.

The Siege of Firebase Gloria ei valitettavasti yllä ihan sinne minne potentiaali olisi voinut riittää. Se voidaan kyllä lukea ns. isojen taisteluelokuvien joukkoon kuten Hamburger Hill (1987), mutta toisaalta se on selvästi B‑luokan elokuva niin tuotantoarvoiltaan kuin sisäiseltä maailmankuvaltaan. Räjähdykset, lavasteet ja suuremman skaalan taistelut vaativat aina budjetilta ja järjestelyiltä huomattavasti enemmän kuin halvoilla tuotannoilla on varaa tai resursseja. Monasti pienibudjettinen sotaelokuva onkin lopuksi vain viidakkoa ympäristönään hyödyntävä toimintaelokuva. The Siege of Firebase Gloria voidaan lukea niihin muutamiin poikkeuksiin, jotka nousevat suuremmiksi kuin lähtökohtansa. Kuvausvaihe ei tosin mennyt ihan putkeen. Elokuva oli etukäteen tilattu ja maksettu, mutta ongelmia oli luvassa kun tuottaja Marilyn Ong päätti vielä puolittaa vaatimattoman budjetin. Näillä rahoilla tuottaja kuvasi toisen elokuvan samaan aikaan. Kohtaukset saatiin kuitenkin kasaan ja kaikesta huolimatta lopputuloksessa yhdistyy mainiosti isojen produktioiden väkivallan graafisuus ja B‑elokuvien arvaamattomuus.