Mikko Koivisto

Bangkok Dangerous (2008)

Ohjaaja:

• Danny Pang
• Oxide Chun Pang

elokuva arvostelu

Ohjaus: Danny Pang, Oxide Chun Pang

Yleisölle tarjoiltiin aivopähkinää heti lauantaiyön alkajaisiksi, kun valinta piti tehdä kahden uusintaversion väliltä. Rationalistit päätyivät ykkössaliin katsomaan Alexande Ajan Mirrorsia, mutta jääräpäille oli tarjolla Danny ja Oxide Pangin Bangkok Dangerousin uusi tuleminen. Maailmalla nihkeän vastaanoton saaneen elokuvan pääosassa nähdään viime vuosina uransa uusiin syvyyslukemiin saattanut Nicolas Cage.

Vuoden 1999 romanttisväkivaltainen Bangkok Dangerous kertoi kuuromykästä palkkatappajasta, joka joutui työn ja siviilielämän väliseen puristukseen tavattuaan elämänsä rakkauden. Uusintaversion päähenkilö, amerikkalainen Joe, ei ole sen enempää kuuro kuin mykkäkään. Se on sääli, sillä ajatus Cagesta kommunikointikyvyttömänä ammattitappajana eksyksissä Bangkokin kaduilla synnytti varsin herkullisia mielikuvia.

Tarina kulkee muutenkin varsin pitkälti alkuperäisversiosta poikkeavia polkuja. Joe on työnsä suvereenisti taitava ammattilainen, joka saapuu maahan tarkoituksenaan suorittaa neljä iskua. Juoksupojakseen hän palkkaa paikallisen pikkurikollisen Kongin (Shahkrit Yamnarm), josta olisi työrupeaman päätteeksi tarkoitus hankkiutua eroon. Sympaattiseksi osoittautuva luuseri päätyy kuitenkin ajan myötä Joen oppilaaksi.

Romantiikkaa saadaan mukaan, kun Joe tapaa kuuromykän apteekkarin (hongkongilaisnäyttelijä Charlie Young) ja pyytää tätä pitkän ujostelun jälkeen illalliselle. Hempeily jää lyhyeen, sillä kuten odottaa saattaa, juuri tässä vaiheessa Joen työ ja yksityiselämä alkavat mennä hengenvaarallisesti solmuun. Suhteiden kehittäminen työn ulkopuolisiin henkilöihin ei sovi ammattitappajalle, kuten hänen oma neljän säännön ammattietiikkansakin kertoo.

Pangin veljekset ansaitsevat kiitosta siitä, että ovat tehneet kokonaan uuden elokuvan sen sijaan, että olisivat ainoastaan toistaneet saman käsikirjoituksen eri kielellä. Lopputulos on sitä paitsi parempi kuin epäsuhtaisesti eksotiikkaa ja vastenmielistä kuvallista kikkailua yhdistänyt alkuperäinen Thai-rymistely. Myös sentimentalismi pidetään tällä kertaa onnistuneesti aisoissa.

Mitään kovin ihmeellistä Pangit eivät kuitenkaan ole elokuvaansa keksineet. Tapahtumapaikasta voisi ehkä saada enemmänkin irti – nyt Bangkok jää muutamaa oivallusta lukuun ottamatta taustakoristeeksi. Toimintakohtaukset ovat teknisesti kelpoja, mutta eivät millään tapaa muistettavia tai kunnianhimoisia. Väkivalta onnistuu yllättämään graafisuudellaan tasan yhden kerran, muutoin toiminta on R‑luokituksen rajoissa melko kesyä.

Elokuvan eittämättä parasta antia on Nicolas Cage. Mies ei suinkaan ole palannut Leaving Las Vegas ‑tasolle, vaan on päin vastoin vienyt näyttelijätaiteensa neljänteen ulottuvuuteen. Poissaolevaa haahuilua on yllättävän hauska seurata, jos onnistuu asettamaan itsensä oikeaan mielentilaan. Jos ei siinä usko onnistuvansa, kannattaa koko elokuva jättää suosiolla väliin.