Ilja Rautsi

Låt den rätte komma in (Ystävät hämärän jälkeen, 2008)

Ohjaaja:

• Tomas Alfredson

elokuva arvostelu

Ohjaus: Tomas Alfredson

Tomas Alfredson on Ruotsin kiinnostavimpia ohjaajia juuri nyt. Miehen edellinen, Suomen televisiossa neljässä osassa nähty Ruskean neljä sävyä (2004) oli synkkä ja absurdi draamakomedia, kuin Ingmar Bergmanin versio Todd Solonzin Onnesta (Happiness, 1998). Ystävät hämärän jälkeen jatkaa tunnistettavasti samaa realismin linjaa, mutta Alfredson ei polje paikallaan – kyseessä sattuu olemaan myös vampyyrielokuva.

12‑vuotias Oskar on yksinhuoltajaäitinsä kanssa asuva koulukiusattu nössö, jolla ei ole kavereita, kunnes naapuriin muuttaa outo tyttö Eli, joka kulkee talviyössäkin pelkässä t‑paidassa. Eli asuu keski-ikäisen miehen kanssa, joka kulkee öisin kaupungilla tappamassa ihmisiä ja valuttamassa heidän verensä sammioon. Vähitellen Oskar ja Eli ystävystyvät ja totuus tytön tavoista alkaa paljastua.

80‑lukulainen ruotsalainen betonilähiö ei ole niitä kaikkein ilmeisimpiä puitteita vampyyrielokuvalle, mutta toimii kuin häkä. Talvisen ankeat maisemat ja nukkavierun aidot hahmot juurruttavat jutun niin tuttuun arkeen, että hassuimmatkin vampyyrielementit (sisään ei saa tulla kutsumatta) menevät läpi. Lisäksi etenkin Oskaria esittävä Kåre Hedebrant on pellavapäineen niin nappivalinta, ettei tarinan todellisuutta epäile hetkeäkään.

Ainoaksi ongelmaksi nousee rytmitys. Keskivaiheilla elokuva alkaa jumittaa ja kadottaa suuntaansa. Naapurissa asuvaan alkkiskaveriporukkaan omistettu aika tuntuu hieman turhalta, koska hahmoja on liian paljon, mutta samaan aikaan heihin panostetaan liian vähän. Pohjana oleva samanniminen romaani on tosin 600‑sivuinen, joten sovituksen itse tehneellä kirjailija John Ajvide Lindqvistillä ei ole ollut mikään helppo homma. Viimeisellä kolmanneksella Alfredson saa kuitenkin kaiken kasaan.

Ystävät hämärän jälkeen on omaperäinen, kaunis, koskettava ja brutaali elokuva, joka kaipaisi vain hieman tiivistämistä.