Tatu Piispanen

The Flag of Iron (1980)

Ohjaaja:

• Chang Cheh

elokuva arvostelu

Ohjaus: Chang Cheh

The Flag of Iron esittelee myyntivalttinsa ja erikoisuutensa heti nimessään. Kyseessä on luonnollisesti elokuvan "teräsliput", pitkät keihäät, joissa liehuvat valtavat mustat liput ja joita The Five Venomsin (1978) esittelemän tiimin Peking-oopperakoulutettu kolmikko Philip Kwok, Lu Feng ja Chiang Sheng käyttää aseina mestarillisesti. Se, että tuotannosta on tiputettu erilaisista taustoista ponnistavat muskelimies Lo Meng sekä jalkaekspertti Sun Chien ei liene sattumaa: vastaavien lippujen kanssa temppuilulla on kestävät perinteet juuri Peking-oopperassa.

Yhden tempun ihme The Flag of Iron ei kuitenkaan ole. Lipputankojen heiluttelun yliannostukseen ei tarvitse varautua, vaan herkku säästetään aivan viimeiselle kelalle. Sitä ennen kahinoidaan lukuisten erilaisten, usein naamioitujen sala-aseiden välityksellä, mistä pitävät huolen elokuvan juonen kymmenen viekasta salamurhaajaa. Pääosan venomien yhteistoimin suunnittelemat toimintakohtaukset edustavat poikain parasta osaamista: ne ovat vauhdikkaita ja taidolla suoritettuja. Finaalissa liehuvia lippukeihäitä väistellään upein akrobaattisin loikin.

The Flag of Iron on kekseliäimmillään kuitenkin tarkalleen kuolinkohtauksissa, missä suhteessa se vertautuu seuraavan vuoden Masked Avengersiin (1981). Laajan tappovälinearsenaalin lisäksi aseina käytetään ympäristön irtaimistoa. Penetraatio on päivän sana. Pääosassa sankaria näyttelevä Philip Kwok on mieltynyt vastustajiensa hoiteluun upottamalla heihin erilaista arkista esineistöä, kuten bambukeppejä, tuolin jalat ja puolikkaan keraamisen lautasen. Eräs hahmoista päästetään päiviltä niin, että hänen lävitseen survaistaan koko matkalta lähes kolmimetrinen "flag of iron", jonka sysimusta lippu on värjäytyy verenpunaiseksi kulkeutuessaan miehen läpi.

Pääpiirteiltään elokuva on uudelleentulkinta Chang Chehin omasta varhaisklassikosta The Duel (1971), jossa jengitaistelun kaaoksessa kuolevan pomon poika (Ti Lung) ottaa verilöylystä syyt niskoilleen tyydyttääkseen vaarallisen vastapuolen, mutta huomaa pakoilumatkalta palatessaan tulleensa vedätetyksi: valtaan jääneet toverit ovat liittoutuneet pomomiehen murhanneiden gangsterien kanssa.

The Flag of Ironissa kuvio on siirretty viime vuosituhannen alun veitsitappeluista perinteikkääseen kungfu-landiaan. Elokuva alkaa koomisella pohjustusjaksolla, jossa esitellään kaksi kilpailevaa kungfu-klaania: hyväntahtoinen ja pyyteetön Iron Flag Clan sekä bordellia ja kasinoa pyörittävä paheellinen Eagle Clan. Molemmilla on melkoisen hulppeat tilat ja runsaasti jengiläisiä mutta mitenkään ei selitetä, kuinka kaikenlaista kannattavaa liiketoimintaa vastustavat rautalippulaiset kustantavat elämisensä ja koulutuksensa. Iron Flag ‑kollektiivin sankarit "Iron Leopard" Luo Xin (Philip Kwok) ja "Iron Monkey" Yuan Lang (Chiang Sheng) istuvat ravintolassa, kun he näkevät sätkivää säkkiä raahattavan Eagle Clanin suojelemaan ilotaloon. Tämä johtaa tietysti tyttöparan pelastusmissioon ja laitoksen johtajan (Lam Fai Wong) totaaliseen nöyryyttämiseen ensin omassa aulassaan ja sitten pelihallin pöydällä (aloituksen jälkeen huumori rajoittuu muutamaan hyväksyttävään vittuilusutkaukseen).

Hieman myöhemmin Iron Flag Clan saa kutsun Eagle Clanin tiloihin aterialle, jossa kotkalaisten päämies pyytäisi julkisesti anteeksi alaistensa epäsopivaa käytöstä. Ilmiselvä ansa, mutta lippuveikkojen seniorioppilas "Iron Tiger" Cao Fung (Lu Feng) yllyttää poppoon matkaan vakuuttaen voitosta salaisen aseensa, White-Robed Ramblerina tunnetun salamurhaajan (Lung Tien Hsiang) avustuksen vahvistamana. Suunnitelma toimii sikäli, että väijytyksessä Eagle Clan ottaa pahasti pataansa. Toiminnan melskeessä joku kuitenkin tappaa Iron Flag Clanin johtajan (Liang Yao Wen) mysteerisellä ampuma-aseella.

Aivan kuten The Duelissa, ominaisuuksiltaan uudeksi nokkamieheksi parhaiten sopiva klaanilainen (nyt Lou Xin) ottaa kahakasta syyn niskoillensa, sillä Eagle Clan on hälyttänyt virkavallan selvittämään rivejään harventanutta massateloitusta ja poliisit vaativat hyväksyttävää selitystä. Lahjonnan jälkeen Lou päästetään kuitenkin karkuun ja uusi pomo Cao Fung lupaa huolehtia tämän hyvinvoinnista säännöllisin rahalähetyksin. Caon todellinen luonne kuitenkin paljastuu (kaikille The Duelin tai muutamankin Venoms-elokuvan katsoneelle se on totta kai ollut selvillä alusta lähtien), kun tarjoilijana hanttihommassa riutuva Lou joutuukin mammonan sijaan vastaanottamaan kuulun liittoutuman "Kymmenen salamurhaajaa" hyökkäykset.

Tässä vaiheessa juonen episodimaisuus ja arvattavuus ei vielä pääse haittamaan, sillä Kwok niittää murhamiehiä kiistattoman etevästi. Kotiinpaluuta seuraa sitä vastoin varsinainen sammiollinen jarrukiisseliä, kun Lou, Yuan ja Cao ryhtyvät punomaan strategisesti kömpelöitä suunnitelmiaan, joissa jokainen yrittää olla askeleen toista edellä. Pitkä, kaiken saavutetun momentin jäähdyttävä suvanto tuntuu kestävän pienen ikuisuuden, ja The Flag of Iron venyykin leikkaamattomassa muodossaan miltei kaksituntiseksi. Elokuvaa kantavaa, aina hyvää Philip Kwokia lukuun ottamatta näyttelijäsuoritukset ovat väsyneitä.

Juonipainotteisuus, kesto sekä Lo Mengin ja Sun Chienin puuttuminen ovat myös antaneet kolmelle Venoms-ryhmän vakiosivuosamiehelle tilaa astua suurempiin saappaisiin, mikä ei ole ollenkaan hyvä juttu. Valkoviittainen vaeltelija Lung Tien Hsiang (elokuvan dubatussa versiossa The Spearman of Death itse nimen keihäsmies) ja Eagle Clanin kersantti Wang Li ovat niin raivostuttavan paskoja, että heitä tekisi mieli käydä läpsimässä kesken halvaantuneen löysästi läpivaluttujen kohtausten. Koukkunenäinen Chui Tai Ping on kavereihinsa verrattuna sentään siedettävä.

Tuotannossa on panostettu puvustuksen ja lavastuksen viimeistelyyn. Ulkotiloissa ei tietenkään edes käväistä, mutta koulukuntien harjoitteluhallit ja Iron Flag ‑klaanin virka-asut ovat Venoms-elokuvien näyttävimmästä päästä. Changin suosima holtiton zoomailu karkaa kuitenkin jälleen käsistä koomiseen efektiin asti. Juomapelin pelaaminen tähän liittyvällä säännöllä takaisi kaatokännin jo ensimmäisen puolen tunnin aikana: vähintään joka toisessa otoksessa sahataan hektisesti joko sisään tai ulos.

The Flag of Ironin katselu on selvä peli, mikäli on mieltynyt Venoms-kauden Chang Cheh ‑elokuviin. Philip Kwokin pätevyys ja totutun vinhat taistelukohtaukset vievät voiton toiseksi viimeisen näytöksen tylsästä jutustelusta ja parista suorastaan vastenmielisestä näyttelijäsuorituksesta. Laajamittaisesta juonittelusta huolimatta väkivalta jää tämänkin Changin palkitsevimmaksi anniksi.