Tatu Piispanen

Shaolin Abbot (1979)

Ohjaaja:

• Ho Meng-hua

elokuva arvostelu

Ohjaus: Ho Meng-hua

Shaw Brothersin vähemmän innostusta herättäviin bulkkiohjaajiin lukeutuva Ho Meng‑hua tuppaa olemaan juuri niin hyvä kuin materiaalinsa. 70‑luvun varhaisemmalla puoliskolla Hon otteesta syntyi useita perusgenreihin sijoittuvia laatuelokuvia, mutta myöhemmältä uralta esiin nousevat ainoastaan jo lähtökohtaisesti erikoisemmat työt, kuten Hongkong-kauhun klassikko Black Magic, Part II (1976) ja jättiapinamyllerrys The Mighty Peking Man (1977).

Vuoden 1979 Shaolin Abbot taas on sellaista kungfu-peruskauraa, että tarvittaisiin joko todella kekseliästä ohjausta, sensaatiomaisia taisteluita tai erityisen vahvat pääosat saamaan se tulemaan kirjatuksi minkäänlaista merkitystä sisältävien Shaw-elokuvien listalle.

Kuten arvata saattaa, ei Shaolin Abbotista löydy mitään edellämainituista. Ho ohjaa rutinoituneen huolellisesti, Dang Tak Cheungin koreografia ajaa asiansa aiheuttamatta ylimääräisiä sydämensykähdyksiä ja David Chiang on Shaolinin apottina oma tylsä myöhemmän kauden itsensä. Varsin kohtalaisen budjetin mahdollistamat pätevät lavasteet ja ulkoilmaotokset sekä hyvä sivuroolitus piristävät menon kuitenkin kelvolliseksi.

Hieman lisämielenkiintoa tuo myös historiallinen konteksti, johon Shaolin Abbot sijoittuu. Se kertoo vapaasti sovellettua tarinaa munkki Chi Sanista, Shaolin-temppelin tuhoutumisesta Ching-hallinnon ja takkia kääntävän petturimunkki Pai Mein suunnittelemassa tuhopoltossa sekä Chin johtamasta Ming-patrioottien vastahyökkäyksestä.

Historiallisten henkilöiden ja tapausten mielivaltainen sekoittaminen ei kuitenkaan luo tyydyttävää tarinaa käsiteltävistä tapahtumista, vaan episodimainen käsikirjoitus jää auttamatta aiheen lukuisten parempien kuvausten jalkoihin. Ylimääräisiä taistelukohtauksia saadaan tungettua juoneen laittamalla puolet vastantulijoista haluamaan testata Chi Sanin kungfu-taitoja. Pikkuhiljaa päihitetyistä yrittäjistä kerääntyykin munkille uskollinen oppilasjoukko. Mukana on myös pikaisen viihdyttävä treenimontaasi sekä muutama fantasian rajoille ponnahtava mielikuvituksellisempi taisteluliike.

Chang Cheh – David Chiang – Ti Lung ‑triangelin hajoamisen jäljiltä hieman eksyneen oloinen David Chiang ei pärjää pääosassa juuri paremmin kuin edellisessä Ho Meng‑hua ‑yhdentekevyydessään Shaolin Hand Lock (1978). Pakollinen vertautuminen Gordon Liun täydellisesti hallitsemaan San Te ‑hahmoon (The 36th Chamber of Shaolin, 1978) saa Chiangin samaan kaapuun puetun Chi Sanin kalpenemaan entisestään.

Vastapuolella pelaa sentään aina tasokas Lo Lieh, ja vielä Liu Chia-liangin Executioners from Shaolinissa (1977) lanseeratussa valkokulmamunkki Pai Mein roolissaan. Pai Mei on tällä kertaa kuitenkin vain sivuosassa, luimistellen kankaalla ainoastaan kymmenisen minuuttia. Kun viheliäisen murhaajamunkin persoonallisuuksille ei anneta tilaa pulpahdella, jää hahmo vakuuttavan kiintiöpahiksen tasolle. Muutenkin suoritus tuntuu lähinnä kuivaharjoittelulta Lon seuraavan vuoden oman ohjauksen Clan of the White Lotus (1980) Pai Mei ‑bravuurille. Pai Mein ainoan heikon kohdan paikallistamiseen huipentuvasta loppumatsistakaan ei ole Liun suunnittelemien otteluiden haastajaksi.

Lon lisäksi näyttelijärintaman tasoa korottaa niin ikään kestopätevä Norman Chu, jonka harjoitteluintro on heti komeampaa katsottavaa kuin mikään, mihin (jatkuvasti akrobaattisemmissa liikkeissään sijaisnäytelty) David Chiang koko elokuvan aikana venyy. Myös vähäisemmissä osissa esiintyy genresuosikkeja kuten Lily Li, Chiang Tao ja Chan Shen.

Shaolin Abbot on oikeastaan ihan hyväksyttävä valinta, mikäli haluaa vain tuhlata puolitoista tuntia myöhäisillastaan vanhan koulun periodi-kungfun parissa. Todellisten Shaw Brothers ‑luottonimien puuttuminen sen tekijäkaartista laskenee odotukset realistiselle tasolle, jolloin elokuvan perustyydyttävästä toiminnasta ja rehellisen suoraviivaisesti kerrotusta Shaolin-kapinalliset ‑tarinasta on mahdollista nauttia kertakäyttöisenä kungfu-viihteenä, jollaiseksi se on epäilemättä tarkoitettukin.