Ilja Rautsi

The Devil's Sword (1984)

Ohjaaja:

• Ratno Timoer

elokuva arvostelu

Ohjaus: Ratno Timoer

Indonesialainen pallinaamatoimintasankari Barry Prima on tullut tutuksi suomalaisillekin valmistusmaansa Jaka Sembung ‑kansantaruista ryöstöviljeltyjen Soturi-elokuvien pohjalta. Niistä löytyvät pääelementit eli käsittämätön juonenkuljetus, kolmessa sekunnissa ohitettavat mielisairaat käänteet, päättömät tappelut ja paljon, paljon muuta elämää suurempaa on saatu kasattua myös monin osin samoja latuja kulkevaan fantasiatoimintaspektaakkeliin The Devil's Sword.

Kauan sitten aikojen alussa taottiin maaginen Paholaisen miekka, luoja tietää miksi. Tuhansia vuosia myöhemmin, nimettömässä maailmassa, joka muistuttaa hälyttävän paljon satunnaista Indonesian maaseutua, paha Krokotiilikuningatar himoitsee seksillä orjuuttamansa zombiarmeijan ohella valloittavansa maailman kyseisen fallossymbolin avulla. Miekan kaiketi iltapuhteikseen takonut muinainen mestari koulutti järjettömien kiireidensä ohella kuitenkin kaksi ylivertaista miekkasankarioppipoikaa: hyvien puolella taistelevan, Barry Priman kivipatsasimitaation kautta henkiin puhaltaman, Mandalan ja jonkun indonesialaisen version David "Angel" Boreanazista esittämän pahiksen.

Hopeisella sohvallaan hengaava Krokoleidi hallitsee myös paikallisia kyliä ja vaatii jokaiselta uhriksi (lue = seksiorjaksi) valitsemansa miehen. Kun eräs kylä kieltäytyy luovuttamasta kesken häidensä hommaan noudettavaa päällikön poikaa, teurastaa paha oppipoika koko kylän hääparia lukuun ottamatta. Kesken lahtauksen Prima ratsastaa paikalle ja jää toljottamaan listimistä viereiseltä kukkulalta. Kun koko poppoo on kuollut, ilmeisesti päivän viihdeannoksensa saanut heeros pyrähtää paikalle ja vetää pahaa vastinettaan turpiin. Maan alta kuitenkin ponnahtaa ylös joukko miehiä krokotiilimaskeissa. Barry säilyttää naamallaan täsmälleen saman "juusto on taas pilaantunut" ‑ilmeen ja tokaisee: "Krokotiilimiehiä". Hämmästyttävän havainnon jälkeen hän vetää heitäkin turpiin. Pahikset pakenevat, mutta vievät sulhasen mukanaan. Krokomiehet hyppelehtivät paetessaan kuin piirileikkiin hullaantuneet pikkulapset.

Tässä kohtaa voi pysähtyä miettimään, oliko kaikki sen arvoista? Kannattiko kylän olla uhmakas? Jos tavoitteena oli kylän olemassa olon lakkautus, niin kyllä, hyvä veto jätkät. Noin muuten... noh.

Barry lyö hynttyyt yhteen henkiin jääneen morsion kera ja lähtee taistoon Kuningatarta vastaan. Tässä välissä hän myös vastaa Mestarinsa hädänhuutoon, tämä kun makaa kuoleman kielissä yhteen lyöttäytyneiden pahan sotilaiden piestyä gurun henkihieveriin. Barry noutaa lähimetsästä kääkälle räjähtäviä sieniä ja amputoi tältä jalat. Sitten lähdetään metsästämään Paholaisen miekkaa.

Tässä vaiheessa elokuva on edennyt noin puoli tuntia – tervetuloa hulluuteen. Episodimaisesta rakenteesta ja sotureiden keskinäisestä kerskailupainotteisesta bostailunujakoinnista päätellen myös The Devil's Swordin taustalta löytyy kansansatuja – oletettavasti melko suodattamattomassa muodossa, sillä Krokotiilikuningatar mm. muuttuu oikeaksi krokotiiliksi kesken kiihkeän seksiaktin. The Fast Show'n Paul Whitehousen ikuistaman jalkapallokommentaattori Ron Managerin sanoin: "That's an enduring image."

Muutenkin mielisairausvahvistin on taas väännetty yhteentoista, josta voi esimerkkinä mainita kuningattaren ihmisen kokoisen krokopatsaan, joka ampuu lasersäteitä suustaan. En vieläkään myös tiedä, miksi fantasiamaailmassa on yksi ainokainen kiiltävä sohva. Tai miksi Barry Prima aina taistelun koittaessa vain seisoskelee taustalla pari minuuttia ja astuu menoon mukaan vasta kun huvittaa. Krokomiehet ovat löysine kangaskuonoineen melko surkuhupaisa näky, mutta onneksi vedenalainen versio 2.0 on sentään täyttä tavaraa koko pään peittävine kumisine krokomaskeineen ja moottorisahamaisine jättimiekkoineen. Mukana menossa on myös iso kivinen kyklooppi. Täydet pisteet vetää kuitenkin erään jatkuvasti röhönauravista tuuheaviiksistä pahoista sotureista pääase: maaginen hattu. Ymmärtääkseni asusteella on kolme käyttöä: 1) pitää pää varjossa 2) suojata päätä miekaniskuilta, ja tietysti tärkein 3) lentää ketjun avulla toisen ihmisen päähän ja ketjusta kiskaistessa nyhtäistä se kokonaan irti.

Päitä lentelee muutenkin kiitettävällä tahdilla, eikä veressäkään pahemmin säästellä, ainakaan kepeän fantasiaseikkailun standardeilla. Oikeastaan ainoa miinus, jonka keksin paikoittain liian hitaaksi tunnelmointiyritelmäksi venähtävän kerronnan ohella on tissien huutava puute. Tämä alastomuuden paheksunta tosin selittyy osin, kun lahdatun kylän morsmaikkunainen kohtaa krokoluolassaan krokoapuriensa ympäröimän ja krokotiaraan (ainakin jokin osa elokuvasta on johdonmukainen) sonnustautuneen Krokokuningattaren ja vaatii tätä tilille synneistään. Kenties minä tai sinä voisimme huomauttaa hitusen toruvaan sävyyn sellaisista pikkuseikoista kuin: "orjuutit meitä"; "tuhosit kotikyläni"; "tapoit kaikki ystäväni"; tai sokerina pohjalla; "tapoit isäni ja orjuutit sulhaseni". Mutta ei, päällimmäisenä naisen mielessä pyörii: "Tuo nymfomaani on tapettava!"

Perisynniksi nousee siis naisen seksuaalisuus, kuinka raamatullista. Aatami ei tosin tainnut naida krokotiilejä.