Mikko Kojo

Le foto di Gioia (Delirium: Photo of Gioia, 1987)

Ohjaaja:

• Lamberto Bava

elokuva arvostelu

Ohjaus: Lamberto Bava

70‑luvun giallojen nahkahansikkaiset veitsisurmaajat sulautuivat Halloweenin (1978) menestyksen myötä teinientappajaisiin, mutta Lamberto Bavan Le foto di Gioia on myöhäisestä valmistumisajankohdastaan huolimatta varsin selkeä giallo muutenkin kuin valmistusmaansa puolesta, mikäli tällaista erottelua on pakko tehdä.

Jo Mario Bavan arkkigiallosta Blood and Black Lacesta tuttuun tapaan Le foto di Gioia tuo veritekonsa muotimaailmaan. Rikkaat mallit antaisivat kaiken mahdollisuuden esitellä pröystäileviä asuntoja, designhuonekaluja ja muotivermeitä, mutta kumma kyllä tällä osastolla ei irrotella. Gioian uima-altaallinen lukaali on sisustettu sangen vaatimattomalla tyylillä, ja vaatetus pysyy niin asiallisena kuin nyt 80‑luvulla oli mahdollista.

Uhkea Serena Grandi (esim. Joe D'Amaton Anthropophagus, 1980 & Tinto Brassin Miranda, 1985) esittää rikasta leskeä ja entistä (seksi)mallia nimeltä Gioia (englanniksi dubatussa versiossa Gloria), jonka omistukseen on päätynyt jonkinlainen softcore-lehti Pussycat. Kuvauksia järjestetään tämän asunnolla, jonka naapurin takaikkunasta pyörätuoliin invalidisoitunut Jari Litmasen näköinen teinipoika (Karl Zinny) soittaa härskejä puheluita minkä kaukoputkella zoomailultaan ehtii. Kuvausten päätteeksi illalla malli kuitenkin tapetaan talikolla uima-altaaseen Litmasen todistaessa asiaa ikkunasta. Logiikka luonnollisesti hylätään, ja poliisin sijasta poika soittaa Gioialle.

Asialla on ilmeisen häiriintynyt tappaja, joka ottaa surmaamastaan naisesta kuvia taustana suurennos Gioian topless-kuvasta ja lähettää kuvat Gioialle. Tuntemattomana pysyttelevän tappajan latvalahous varmistuu, sillä tämä näkee asioita punaisena ja kuvittelee naisen pään paikalle valtavan (naurettavan) silmämunan. Seuraava uhri näyttääkin jo hyönteiseltä. Tätä muuten esittää Sabrina Salerno, joka suomalaisille lienee tutumpi ilman sukunimeään ja muistunee mieleen "Boys Boys Boys" ‑diskohitistään. Tai ainakin suurin osa meistä muistanee suurissa paikallaanpysymisvaikeuksissa olleet bikinien yläosat samaisen kappaleen videolta.

Tapahtumapaikkansa ansiosta eksploitaatioarvot ovat kohdallaan, vaikka bodycount pysyy loppujen lopuksi melko pienenä. Painotus on erittäin vahvasti paljaan pinnan esittelyssä. Grandin esittämän päähenkilön ja murhaajan väistämätön kohtaaminen elokuvan lopussa meneekin jo mauttomuudessaan överiksi.

Ohjaaja Lamberto Bavalla on isänsä ansiosta nimeäkin enemmän kuin lahjat sallisivat, mutta silti Le foto di Gioia on hänenkin filmografiassaan hivenen ylenkatsottu tekele. Edes nimekkäät näyttelijät, esim. George Eastman ja Daria Nicolodi, eivät ole saaneet ihmeemmin italialaisen eksploitaation harrastajia kiinnostumaan.