Tatu Piispanen

Yakuza deka: The Assassin (Yakuzakyttä ja salamurhaaja, 1970)

Ohjaaja:

• Yukio Noda

elokuva arvostelu

Ohjaus: Yukio Noda

Yukio Nodan jatko‑osa elokuvalleen Yakuza deka (1970), Yakuza deka: The Assassin, on monelle kaksikosta tutumpi, sillä se on ollut pitkään helposti saatavilla sekä yhdysvaltalaisella vhs:llä sekä myöhemmin ko. kasetista tekaistulla dvd:llä. Jatkuvuutta kahden elokuvan välillä ei päähenkilöä lukuun ottamatta juuri ole. Eroavaisuuksia sen sijaan olisi sopinut löytyä enemmänkin. Nyt huomattavinta on huumorin lisääntyminen, mikä ei ihme kyllä tee kakkososasta ainakaan kehnompaa.

Yakuza deka: The Assassinissa etsivä Hayata pelaa jälleen yojimboa puikkelehtimalla kahden yakuza-jengin, Seiwan ja Natsuin, välillä. Elokuvan alussa Hayata auttaa Seiwan kakkospomo Ishiguroa (Ryohei Uchida) pakenemaan poliisien kynsistä ison marihuana-diilin uhatessa kusahtaa pidätykseksi. Kun Hayata seuraavaksi estää verilöylyn Natsui-jengiläisten tekemässä kasinoiskussa, on suosiota kertynyt sen verran, että ura Seiwan leivissä urkeaa. Hayata loikkii kuitenkin ovelasti puolelta toiselle tavoitteenaan laajamittaisen Meksikosta maahan saapuvan huumekuljetusverkoston murtaminen, mutta hän ei suinkaan ole alamaailman ainoa takinkääntäjä...

Rikollisjärjestöjen kuvaus on jälleen perusteellisen viihteellistetty ja päällimmäisenä tunnelmana läpi elokuvan pysyy jamesbondmainen maalla, merellä, ilmassa ja naisissa ‑seikkailuhenki. Edellisen osan kuviot käydään läpi tarkoituksettoman uskollisesti ja mukana on jopa tismalleen samoja kohtauksia pienin muutoksin (yakuza-pomon päämajaan tunkeutuminen, helikopterista roikkuminen...).

Myös myöhemmistäkin Sonny Chiba ‑elokuvien jatko-osista tuttu edellisissä episodeissa kuolleiden pahisten henkiinherätys ilman mitään selitystä on hyväksyttävä osaksi Yakuza deka: The Assassinin logiikkaa. Hankala tästä on kuitenkaan mieltään pahoittaa, sillä erityisesti Ryohei Uchida yltyy toistamiseen mainioon suoritukseen Hayatan kaveri/vihollisena Ishigurona (sama hahmo kuin edellisessä elokuvassa, eri roolinimi).

Juonenkäänteiden noudattaessa pääpiirteissään ensimmäisen Yakuza dekan kaavaa, pysyy Yakuza deka: The Assassin silti varsin viihdyttävänä yksityiskohtiin keskittyvän idearikkautensa ansiosta. Vaikka olisin pärjännyt ilman Chiban perseestä puhki palavia housuja, tarjoavat mm. Hayatan pettämättömällä tyylitajulla uudistettu vaatekaappi, takaa‑ajo huvipuiston läpi, leopardikuvioiseksi maalattu hyökkäysvaunu (ja kuski) sekä vierailu "marijuana partyssa" rahoille vastinetta. Itsenäisesti arvioituna Yakuza deka: The Assassin olisi luultavasti esiosaansa parempi, mutta kaikki uusiokäytetty materiaali on tällä toisella kierroksella jo hieman kulunutta.