Markus Sorsa

The Rift (Uhka syvyyksistä, 1990)

Ohjaaja:

• Juan Piquer Simón

elokuva arvostelu

Ohjaus: Juan Piquer Simón

Juan Piquer Simón lienee elänyt vahvaa James Cameron ‑fanituskautta, kun hän halusi tehdä elokuvan Uhka syvyyksistä: se on nimittäin epäilemättä myyty tuottajalle fraasilla "Aliens meets The Abyss". Ja kuten hyvin tiedämme, eihän noin lupaavalta kuulostavaan vieheeseen voi kukaan täysjärkinen b‑tuottaja olla nappaamatta.

Heti alussa mennään kuitenkin Francis Ford Coppolan alueelle: kaksi tummiin aurinkolaseihin ja samansävyisiin pukuihin pukeutunutta agenttia tunkeutuu luvatta merenrannan luksusasuntoon. Sängystä löytyy lakanan alta mytty. Kun sen päälle kaataa Schweppesiä, paljastuu kauhea näky: krapulainen Jack "Hollywood Beat" Scalia ja hänen legendaarinen kasaritukkansa. Vastentahtoinen Scalia, elokuvassa Wick Hayes, raahataan tyylikkääseen risaiset farmarit – kälyinen nahkatakki – iso tukka ‑lookiin pukeutuneena armeijan kihojen toimistoon kuulemaan, että hänen suunnittelemansa sukellusvene Siren 1 on karahtanut karille jossain Norjan vesillä. Aivan oikein: Wick Hayes onkin siis jonkinsortin insinööri!

Armeijan teknikot ovat Hayesin toiveitten vastaisesti varustaneet hänen kiulunsa ydinreaktorilla ja suunnanneet avomerelle jo mainituin seurauksin. Sikamaiset kaksinaamaiset militanttikihot vetoavat häikäilemättä Hayesin isänmaalliseen velvollisuudentuntoon ja saavat tämän lopulta suostumaan mukaan tutkimusretkelle etsimään Siren kakkosella kadonnutta Siren ykköstä. Tästä siirrytäänkin sitten Norjaan ja Trondheimiin.

Retkikunnan miehistö on varsinainen muukalaislegioona: mukana on norski, ranskis, afro-jenkki, italiaano sekä ilmeisesti vaihto-oppilaina pari gestapo-koulukunnan sakua. Onpa mukaan raahattu hemaiseva meribiologi-misukin, joka tietysti sattuu olemaan Hayesin ex‑hoito ja nykyisen huuruisen olotilan syy. Laivan kapteeni on tietysti sieltä särmimmästä päästä, mikä luonnollista onkin, onhan roolin saatu kiinnitettyä itse legendaarinen R. Lee Ermey. Ainakin kapteenilla riittää munaa, koska hän jopa kuittaa Hayesin eittämättä vaikuttavan hiuskasvuston laivaston ohjesäännön vastaisena!

Elokuvan juoni kulkeekin sitten esikuviensa viitoittamalla polulla, eli mitä syvemmälle sukelletaan, sitä äkäisempää örkkiä vastaan tulee. Matkan aikana riitaisa miehistö hitsautuu yhteen ja synkkiä salaisuuksia paljastuu.

Tuliko nyt jollekin mieleen, että mitäs erikoista tälläisessä elokuvassa voi olla? Halpis rahastusyritys menestyneiden esikuvien vanavedessä? Niinpä, mutta kun senkin voi tehdä joko hyvin tai huonosti. Uhka syvyyksistä tosiaankin toimii juuri niinkuin b‑genreleffan pitääkin: siinä on hyväksi havaituista elementeistä koottu juoni, tuttuja ja turvallisia ratoja kehittyvät henkilöhahmot, actionia juuri oikeissa paikoissa ja niin edespäin.

Kaiken kaikkiaan Uhka syvyyksistä onkin erittäin tasapainoinen ja viihdyttävä elokuva. Henkilöhahmot ovat sen verran lihaisasti luonnosteltuja, kehittyviä ja sympaattisia, että heidät oppii tuntemaan ja heidän puolestaan jopa jännittää. Parasta elokuvassa on kuitenkin tietysti juuri se parhaimmille b‑leffoille ominainen rentous ja pakottomuuden tunne, joka syntyy varmaan ainakin osittain siitä tunteesta, että tekijät ovat tiedostaneet, etteivät he oikeasti kilpaile samalla viivalla efekteillä ladattujen Hollywood-pingotusten kanssa. Tämä havainto on vapauttanut Simonin työryhmineen panostamaan kerrontaan henkilöiden kautta ja se kyllä jälleen kerran tuo pisteet kotiin. Lopullisen pisteen i:n päälle tuo elokuvan hyvin siedettävä kesto: koko homma veivataan läpi reilusti alle puolessatoista tunnissa: tempo pysyy reippaana ja kaikilla on kivaa!