Julkaistu: 2005-02-01T00:00:00+03:00
Ohjaaja:
elokuva arvostelu
Ohjaus: Werner Herzog
Werner Herzogin ensimmäisiin kokopitkiin elokuviin lukeutuva vuonna 1970 ensi-iltansa saanut kääpiöitä & anarkiaa ‑teos Auch Zwerge haben klein angefangen (Even Dwarfs Started Small) on lyhyesti ilmaistuna sekava ja tarkoitukseton kertomus mielisairaalan kääpiöasukkien kapinasta. Tai ainakin sellaisena elokuva todennäköisesti avautuu niille katsojille, joiden mielestä Aguirre, der Zorn Gottes ei ole sen enempää kuin espanjalaisista tutkimusmatkailijoista kertova järjetön viidakkoseikkailu.
Lienee selvää, että Werner Herzogin tai kenen tahansa muun intellektuellimman ohjaajan teoksen ollessa kyseessä, ei teosta katsoessa kannata liiaksi tuijotella vain sen pintaa – sillä kuvien alta ja symbolien takaa löytyy lähes poikkeuksetta aina niin paljon enemmän.
Ensimmäisenä Even Dwarfs Started Smallista katsojan silmille hyppää sen yltiöanarkinen ilmapiiri ja ilmiselvät symbolismi-vihjailut, mutta tämän lisäksi mahtava all‑dwarf ‑näyttelijäkaarti onnistuu loihtimaan elokuvan sisään loisteliaasti ihmisen koko tunteiden kirjon – iloa, surua, vihaa, rakkautta, ja paljon epävarmoja sekavia tunteita. Tietysti jos katsojan oma mielenkiinto ei riitä pohdiskelemaan ihmisyyttä, tunteita tai maailmaa jossa elämme, kannattaa Even Dwarfs Started Small suosiolla jättää väliin – tai no, kannattaa samalla unohtaa Werner Herzogin koko tuotanto.
Vaikka elokuva on melko nopeatempoinen, eikä edes kovin pitkä, niin pelkkänä viihde‑ tai kaljoitteluelokuvana kestoltaan noin puolitoistatuntia elämäniloista sekavuutta sisältävä teos ei välttämättä toimi kovin hyvin – eikä sen sellaisena ole tietenkään tarkoituskaan toimia.
Elokuvan juonesta on melko mahdotonta kertoa mitään ellei samalla tule paljastaneeksi sitä miltei kokonaan. Tapahtumat sijoittuvat vain yhden päivän ajalle, päivään jolloin mielisairaalan asukit nousevat kapinaan sairaalan henkilökuntaa vastaan. Kun asukit saavat viimein ohjat omiin käsiinsä, toteuttavat he kaiken sen mitä ovat aina halunneet tehdä – täysin tekojensa järjellisyydestä riippumatta. Kääpiöiden tempauksiin kuuluu muun muassa autolla ympyrää ajelu, ruoalla leikkiminen ja yleinen sotkeminen. Eräs kääpiömies ja ‑nainen yltyvät jopa kiipeämään sängylle katselemaan eroottisia lehtiä.
Loppua kohden tempaukset alkavat riistäytyä enemmän ja enemmän joukon hallinnasta ja tapahtumat saavat ikävämpiä – ja lopulta jopa surrealistisen hulluja sävyjä; kääpiöt järjestävät kukkotappelun, kukkaruukut sytytetään tuleen, apina sidotaan kiinni pieneen ristiin ja ristiä kantaen järjestetään "uskonnollinen" kulkue. Elokuva loppuu huipennukseen, jossa eräs kääpiöistä ratkeaa loputtomaan naurunremakkaan katsellessaan dromedaaria, joka useiden minuuttien ajan vuoroin kyykistyy ja nousee seisaalleen ja lopulta fyysisestä suorituksestaan uupuneena ulostaa kääpiön eteen maahan.
Even Dwarfs Started Smallilla Herzog on kertonut ensisijaisesti halunneensa kuvata pelkojaan ja sisäistä ahdistustaan nuorena viimein tajuttuaan ihmisen, maailman ja koko maailmankaikkeuden äärettömyyden mittasuhteiden järjettömyyden. Käyttäessään elokuvassaan kääpiöitä näyttelijöinä Herzog toivoi voivansa tuoda esiin juuri tämän seikan – maailman mittasuhteiden eron, eri näkökulmasta tarkasteltuna – jopa ovenkahvat voivat pienelle kääpiölle olla tavattoman suuria ja tavoittamattomissa.
Elokuvan valmistumisen jälkeen elokuva päätyi Saksan sensuuriviranomaisten toimesta suoraan täyskieltoon, eikä elokuvaa täten voitu esittää normaalisti teattereissa, vaan Herzog joutui itse vuokraamaan teattereja elokuvan esitystä varten. Elokuvan johdosta Herzogia syytettiin mm. jumalanpilkasta ja eläinrääkkäyksestä. Eri tahojen toimesta hänet leimattiin myös anarkistiksi ja fasistiksi, koska jotkut kokivat että Herzog halusi elokuvallaan kuvata 60‑luvun lopun kapinan (seksuaalinen vallankumous, hippiaatteen synty) turhuutta ja "epäonnistumista" – Herzog itse ei kuitenkaan tähän syytökseen myönny.
Tekniseltä toteutukseltaan Even Dwarfs Started Small ei välttämättä yllä aivan Herzogin myöhempien töiden tasolle, mutta ei se niistä myöskään kauaksi jää. Elokuva on mustavalkoinen toisin kuin aikaisemmin kuvattu Fata Morgana (ensi-ilta 1971) – lähinnä budjettisyistä johtuen. Suuri osa kohtauksista on kuvattu Thomas Mauchin toimesta huojuvalla käsivaratyylillä, joka yleisesti ottaen sopii erittäin hyvin elokuvan kaoottisiin tapahtumiin.
Ääniraidalta erityismaininnan ansaitsee elokuvan alussa käytetty hämärä musiikki, jossa lanzarotelaisen nuori tyttönen hoilaa paikallista kansallislaulua – Herzogin toiveesta laulu äänitettiin luolassa, jotta ääneen saatiin mukaan outo suoraan selkäytimeen tunkeutuva kaiku.
Elokuvan muut nimet
Elokuvan muut nimet
Ohjaaja
Käsikirjoittaja
producers
Näyttelijät
Säveltäjä
Kuvaaja
Levittäjä / Jakelija
Maa
Genre
Kategoria