Esa Linna

Nausicaä of the Valley of the Winds (Tuulen laakson Nausicaä, 1984)

Ohjaaja:

• Hayao Miyazaki

elokuva arvostelu

Ohjaus: Hayao Miyazaki

Hayao Miyazakin uusin elokuva Howl's Moving Castle (2004) kiertää Eurooppaa menestyksekkäästi ja johtaa arvostelun kirjoitushetkellä Ranskan box office ‑listaa. Princess Mononoken (1997) ja Spirited Awayn (2001) tekijälle tämän kyllä viimeistään nyt jo suokin, kyseessä kun on ehdottomasti aikamme tärkeimpiä elokuvantekijöitä.

Miyazakin toinen täyspitkä (Lupin III: The Castle of Cagliostro, 1979, on ensimmäinen) ohjaustyö vuodelta 1984 on länsimaiselta nimeltään Nausicaä of the Valley of the Wind. Elokuva luetaan usein ensimmäiseksi Studio Ghiblin tuotannoksi, vaikka se itse asiassa on valmistunut Tokuma-tuotantoyhtiölle vuotta ennen kuin tämä japanilaisen animaation jo käsitteeksi muodostunut animaatiostudio perustettiin. Tokuma taas omistaa lähes kaikki julkaisuoikeudet Ghiblin elokuviin, sillä Studio Ghibli on sen tytäryhtiö.

Nausicaä of the Valley of Wind kertoo Nausicaästa, Tuulen Laakson päämiehen tyttärestä jonka harteille jää pienen kylänsä pelastaminen lähes varmalta tuholta. Ihmiskunta on lähes kokonaan tuhoutunut maailmansodan (eli tulen seitsemän päivän – Seven days of fire) jäljiltä ja ihmisille myrkyllinen, sienimäisiä elämää tuhoavia kasveja sisältävä viidakko Fukai peittää suuren osan maapallosta. Uhkaava Sea of Corruption (turmeluksen vai rappion meri? onneksi en ole elokuvien kääntäjä!) koostuu sekä Fukaista, jättimäisistä hyönteisistä että kammottavan näköisistä, etanoita etäisesti muistuttavista Ohmuista. Tuulen Laakson huolenaiheena on elämää tuhoavan meren lisäksi vielä Torumekian ja Pejitein kansojen sodat, jonka keskelle tämä viidestä sadasta rauhaa rakastavasta ihmisestä koostuva yhteisö joutuu. Kaikesta huolimatta rohkea Nausicaä yrittää löytää ratkaisun ilman turhaa verenvuodatusta.

Nausicaän ilmestymisestä on jo yli kaksikymmentä vuotta mutta Miyazakin sekä ekologisten että suvaitsevaisuuden ja pasifismin teemoihin pureutuvan elokuvan vaikuttavuus ei ole tänä aikana mihinkään kadonnut. Itse asiassa sen teemat ovat nykyään jopa ajankohtaisempia. Nausicaän hahmot ovat moniulotteisia ja inhimillisiä, puhuttiin sitten ihmisistä tai vaikkapa rujoista Ohmuista. Hayao Miyazaki on itse kertonut Nausicaän hahmon olevan peräisin vanhasta tarusta ensimmäisen vuosituhannen vaihteen ajalta jossa japanilainen prinsessa rakasti suunnattomasti hyönteisiä. Suvaitsevaisuus ja erilaisuuden hyväksyminen on Miyazakin rikkaasta tarinasta muotoutunut kuviksi erityisen koskettavalla tavalla. Siitä kertovat esimerkiksi ne roskat arvostelijan silmäkulmassa elokuvan loputtua.

Elokuvasta löytyy siis syvempää sanomaa, mutta entä itse tarina? Voi kiesus, kun Disney edes kerran pystyisi tähän mitä Miyazaki tarjoili jo ensimmäisessä nykyisen tyylinsä elokuvassaan. Kahteen tuntiin mahtuu runsaasti tiivistetystä juonikuvauksestani huolimatta hengästyttävästi henkilöitä, kohtaloita ja yllättäviä käänteitä. Miyazaki on pitänyt langat käsissään jotakuinkin täydellisesti ja elokuvan vetovoimaisuudesta kertoo esimerkiksi se, että kolme alle kouluikäistä lastani katsoi elokuvan läpi herkeämättä. Aikuisen läsnäollessa, tietenkin.

Nausicaä tunnetaan myös mangasarjana jonka pohjalta itse elokuva on tehty, sillä Miyazaki oli tekemässä vuosien 1982–1994 välisenä aikana tarinasta mittavaa sarjakuvaversiota ja vieläpä lähes joka kuukausi. Tauot johtuivat omien elokuvien tekemisestä. Hongkongilaisen IVL:n varsin pätevässä kahden dvd:n levyssä lukee "Suitable for all ages" ja allekirjoitan tämän edelleen – vaikkakin Nausicaän tunnelma on uhkaava, painostava ja useassa kohdassa jopa pelottava. Miyazakin taitavasti kynäilemä sanoma kertoo kuitenkin varsin selvästi, kuinka väkivalta ei ole vastaus eikä hyökkäys välttämättä paras puolustus. Sitä korostavat harvoin lauantaiaamun lapsenvahdit, Maikkarin piirretyt.

Kahdenkymmenen vuoden takainen animaatio ei ehkä ole niin sujuvaa kuin mitä Ghibli on tarjonnut viime aikona – mutta tarinan mielikuvituksellisuus ja lumoavasti piirretty ja kiehtova fantasiamaailma vetää katsojan matkalle jonka synkän kuvaston keskeltä pulppuava positiivinen asenne on tarpeen tänäkin päivänä, kun oikean elämän Sea of Corruption toteuttaa maailmanvalloitustaan.