Julkaistu: 2005-01-21T10:13:47+03:00
kirja arvostelu
Kirjailija: Adrian Luther Smith
Halpaan keltaiseen paperiin painettujen italialaisten rikosmysteerien siirtyminen valkokankaille 60‑luvun puolessavälissä kirvoittaa tasaisin väliajoin keskustelua genren alkuperästä, sen suuntaviivoista ja historiasta. Yleisimmin giallo-elokuvien kukoistuksen katsotaan alkaneen vuodesta 1963, saavuttaneen huippunsa pian vuoden 1970 jälkeen ja hiipuneen jotakuinkin vuoteen 1977 mennessä. Tällöin monet alan konkarit olivat siirtyneet rahavirtojen perästä seksististen komedioiden ja menestyskauttaan elävien mafiaelokuvien pariin. Niin genren alkuperästä kuin sen päättymisestä on kuitenkin monenlaisia vaihtelevia näkemyksiä. Joidenkin mukaan ensimmäiset giallojen prototyypit valmistuivat niinkin aikaisin kuin 40‑luvulla, ja genren katsotaan eläneen vielä lyhyen retrokauden 80‑luvun alkupuolella amerikkalaisten slashereiden vanavedessä. Onkin mielenkiintoista huomata kuinka Blood & Black Lacen esipuheen kirjoittaneen, Libidolla (1965) mainetta niittäneen käsikirjoittajaohjaajan Ernesto Gastaldin, ja kirjan kirjoittajan Adrian Luther Smithin painotukset eroavat dramaattisesti, kun puhutaan genren synnystä.
Lupaavien esittelytekstien jälkeen tulevat kirjan miinuspuolet nopeasti vastaan. Sen sijaan että Smith lähtisi selventämään giallojen runsaslukuista historiaa kronologisesti, luoden samalla ehyen juonen tekstiinsä, on hän valinnut lähestymistavakseen aakkosellisen listauksen elokuvista niiden tunnetuimmalla nimellä. Aakkosittain järjestettyjen elokuvien selaaminen on luvattoman tylsää touhua, ja genreen syventyminen saattaisi jäädä pahasti puolitiehen, ellei jokaiselta kirjan aukeamalta löytyisi toinen toistaan tyylikkäämpiä julisteita, stillejä ja aulakortteja. Kaiken kaikkiaan käsiteltäviä elokuvia on lähes kaksisataa, joten kärsivällinen lukija palkitaan kattavalla mielikuvalla genren sisällöstä. Kronologisen järjestyksen jäädessä taustalle, tarjotaan yksittäisistä elokuvista juonikuvaus ja lyhyt analyysi, joiden lukemisessa kannattaa käyttää harkintaa, sillä vaikka kirjoittaja välttää kaikin keinoin paljastamasta elokuvien käänteitä, esittelee hän juonenkulkua usein turhankin pitkälle. Analyysit jäävät pintapuolisiksi, mutta ne tekevät tehtävänsä, eikä Smith ole unohtanut tehdä giallojen sisäisiä viittauksia niin ohjaajien kuin teemojen suhteen.
Tunnetuimmille gialloille, kuten Argenton The Bird With the Crystal Plumagelle (1970) uhrataan luonnollisesti enemmän tilaa, ja välillä Smith innostuu pohtimaan giallojen historiaa. Argenton esikoisessa hän nostaakin esille yhteneväisyyksiä Questin Death Laid an Eggin (1968) ja Bavan The Evil Eyen (The Girl Who Knew Too Much, 1963) kanssa hahmottaen näin genren linjoja. Toisaalta monet vähemmän nähdyt elokuvat, kuten Luciano Ercolin lupaavasti alkava Death Walks on High Heels (1971), joka ammentaa Bavalle ja Argentolle ominaisen sarjamurhaajaestetiikan sijasta Gastaldille, Guerrierille ja varhaiselle Fulcille tyypillisemmästä suoraan ihmisen psykologiaan vetoavasta rikosfiktiosta, saavat huomattavasti vähemmän huomiota. Kokonaan oman osastonsa muodostavat kirjan loppuun liitetyt harvinaiset elokuvat, joiden seasta löytyy niin Luigi Bazzonin ylistetty The Possessed (La donna del lago, 1965) kuin myös Enzo Gallon (aka Steve Morelli) Terror in the Grove (1998), jota Smith luonnehtii vastustamattomilla sanoilla: "A hardcore sex giallo based upon the activities of the 'Monster of Florence'..."
Suppealta vaikuttavan reilut 150 sivua kattavan kirjan sisuksista löytyy runsaasti niukasti esitettyä informaatiota, joka yhdessä värikkäiden kuvien kanssa tekee tästä jokaisen harrastajan makuhermoja kutkuttavan hankinnan. Jos taas giallot eivät yleensäkään kiinnosta, on kirjan esillepano tuskin omiaan lisäämään ruokahalua, sillä alkuun turhankin pintapuolisen teoksen arvokkuus avautuu vasta, kun sen ääreen tulee tuon tuosta palattua. Lopulta käsissä onkin lähes kahdensadan elokuvan pituinen vyyhti, jossa genren sisältö aukeaa nimike nimikkeeltä kuin hankalaksi punottu murhamysteeri. Valitettavasti monet kirjan elokuvista ovat yhä tänäkin päivänä varsin vaikeita löytää, joten vaikka Smith on koonnut nimikkeiden alle tietoja elokuvien eri julkaisuista (video/LD) ja mahdollisista leikkauksista, ei ole lainkaan varmaa että ne saa käsiinsä. Triviana kerrottakoon, että kirjan sivuille on kelpuutettu harvinaisten italialaisten ja englanninkielisten kuvien sekaan myös vähintään yksi suomenkielinen nimike komealla mustapohjaisella kannella.
Käsikirjoittaja
distributors