Jetro Suni

Wizards of the Lost Kingdom (Kadonneet velhot, 1985)

Ohjaaja:

• Héctor Olivera
• Alan Holleb

elokuva arvostelu

Ohjaus: Héctor Olivera, Alan Holleb

Wizards of the Lost Kingdomin tekijöillä on selvästi ollut jonkinlainen käsitys siitä mitä elementtejä kunnon fantasiaelokuvan tulisi sisältää. Valitettavasti tekijöiden vahvuuksiin ei ole kuulunut kyky esittää tapahtumia – tai yleensä yhtään mitään – selkeästi elokuvan katsojalle. Leikkausteknisesti Wizards of the Lost Kingdom on oiva kouluesimerkki siitä kuinka paljon tapahtumia on liian paljon tapahtumia ja kuinka nopea leikkaus on liian nopea leikkaus.

Ohjaajan puikoissa pyöriskellyt Héctor Olivera (Barbarian Queen) on kuvannut elokuvaa varten materiaalia niin valtavat määrät, että tuntuu kuin Olivera olisi ollut aikeissa kuvata kokonaisen tv‑sarjan tuotantokauden, mutta luopunut ajatuksesta ja lopulta tyytynyt leikkaamaan elokuvan vaivaiseen 70 minuutin mittaan – mutta tietenkin niin, että kaikki kuvatut kohtaukset on sisällytetty väkisin tuohon minuuttimäärään.

Kadonneiden velhojen tarina alkaa kun mahtipontinen kertoja-ääni selvittää kuinka "tämä aikakausi oli taikuuden aikakausi", "tämä aikakausi oli noituuden aikakausi" ja "tämä aikakausi oli sekasorron aikakausi.", "Velhot taistelivat velhoja vastaan" ja "soturit taistelivat sotureita vastaan". Kaikki he taistelivat "mahtavasta vallan miekasta" ja "taikasormuksesta". Lopulta talonpoika Tylor organisoi kansan ja tuhosi pahat velhot. Miekka katosi (Minne ja miksi? Ja kenellä tuo miekka koskaan edes oli? Sitä ei vaivauduta selittämään), mutta sormus säilyi. Ja näin Tylor hallitsi kansaa. Rauha maassa ja ihmisillä hyvä tahto.

Tämän tyhjentävän alkujohdannon (jonka aikana on jo ehditty kierrättää paljon materiaalia suoraan Deathstalkerista ja Sorceressista) jälkeen siirrytään hyvän hovivelho Wulfrickin (Edward Morrow) toimitiloihin, jossa Wulfrick selvittää pojalleen Simonille (Vidal Peterson) kuinka hän "vaistoaa pahan läsnäolon." Simonin lemmikki Gulfax (suurta valkoista lattiamoppia muistuttava eläin) vaistoaa myös "pahan läsnäolon" ja ilmaisee mielipiteensä mölisemällä käsittämättömiä. Simon utelee voisiko "tiedon allas" auttaa. Wulfrick ottaa askeleen kohti vieressään seisovaa allasta, vilkaisee siihen kahden sekunnin ajan ja huudahtaa: "linnaan on hyökätty!"

Tästä ääridramaattisesta tilanteesta siirrytään suoraan kuningasparin makuukamariin, jossa kuningas Tylor (August Larreta) toteaa kuningattarelleen, että tämän kierot suunnitelmat on tuomittu epäonnistumaan. Jos katsoja ei tästä osaa vielä päätellä kuningattaren olleen osasyyllinen hyökkäykseen, niin sen paljastaa viimeistään pahan hovivelho Shurkan (Thom Christopher) esiin astuminen lavasteiden vasemmasta nurkasta. Shurka kertoo kuninkaalle vallankaappausaikeistaan ja neuvoo, ettei ystäviinsä kannattaisi koskaan luottaa. Tämän jälkeen Shurka tainnuttaa kuninkaan pienellä taianomaisella kädenliikkeellä.

Siirrytään takaisin Wulfrickiin ja Simoniin. Wulfrick opastaa Simonia lähtemään linnasta ja paatostelee tälle saatesanoiksi: "jonain päivänä tulet palaamaan ja kostamaan kuninkaan puolesta." Simon saa mukaansa sormuksen jota Wulfrick käskee erityisesti varjella, koska "se on kaiken voiman lähde." Wulfrick menee huoneen nurkkaan ja heiluttelee siellä käsiään, jolloin Simon ja Gulfax teleportautuvat huonosti piirretyn sinisen erikoistehosteen lennättäminä keskelle metsää.

Metsässä Simon huomaa että sormus on kadonnut hänen sormestaan, mutta ei käytä sen enempää aikaa asian ihmettelemiseen, vaan katsoo metsälampeen ja näkee lammen heijastumasta linnan tapahtumat. Paha Shurka saapuu Wulfrickin huoneeseen ja seuraa velhojen taistelu. Taistelu on toteutettu erilaisten tökerösti piirrettyjen sinisten ja punaisten pallojen ja viivojen avulla. Paha Shurka voittaa taistelun ja Wulfrick vajoaa maahan pahasti savuten.

Palaamme jälleen takaisin metsään ja Simoniin joka nyyhkii nyt vasten Gulfaxin karvaista käsivartta. Suremista kestää huimat kolme sekuntia.

(Takaisin linnaan) Shurka lähettää miehensä etsimään Simonia. Lisäksi hän toteaa kuningattarelle: "lapset vangitaan voidakseni hallita menestyksellisesti." (Selvähän se, kukapa voisi hallita menestyksellisesti ellei lapsia vangita.)

Tässä välissä Simon on jo päässyt yli isänsä kuolemasta ja jatkaa matkaansa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Valitettavasti Simon törmää pian Shurkan miehiin ja hänet ja Gulfax nostetaan verkon avulla ilmaan roikkumaan. Onneksi tätä ennen Simon ehti jo tehdä pikaista tuttavuutta Kor the Conqueror ‑nimiseen soturiin (Bo Svenson), joka auttaa Simonin pälkähästä ja seikkailut voivat taas jatkua...

Elokuvassa riittää halukkaille tämän jälkeen vielä yli tunniksi ei‑spoilattua katseltavaa, sillä kaikki yllä mainittu tapahtuu ensimmäisen kymmenen (!) minuutin aikana. Meno ja meininki on oikeasti niin hektistä, että jos silmiään sattuu vahingossa räpäyttämään väärässä välissä, putoaa juonikärryiltä pahasti. Lyhyenä loppuelokuvareferaattina mainittakoon, että jatkossa päähenkilöt poukkoilevat paikasta toiseen etsien taikasormusta ja kohdaten matkallaan mitä erilaisimpia vastustajia ja toinen toistaan omituisempia tapahtumia – ja näitä tapahtumia ja vastustajiahan sitten riittääkin TODELLA palJON. Valittuina paloina mainittakoon vaikkapa makoisaa viiniä valmistava metsän tonttu ja tätä uhkailevat liskomiehet, sekä kyklooppinaisen ja Kor Valloittajan välinen shotgun wedding ‑kohtaus.

Jos juonikuvaus sai elokuvan kuulostamaan vahingossa jollain tapaa hauskalta tai hyvältä, olen syvästi pahoillani. Ylinopea tempo, puisevat näyttelijät, huonot tehosteet ja ylenpalttinen typeryys ja lapsellisuus onnistuvat pilaamaan elokuvan totaalisesti. Kuulostaako edelleen hyvältä kalkkunalta? EI, sitä se EI ole.

Tästä kaikesta huolimatta Suomi-vhs:n takakansi kertoo että: "Kadonneet velhot on mahtava seikailuelokuva (sic) joka on saavuttanut hyvän menestyksen maailman videolistoilla." – uskokoon ken haluaa.

Wizards of the Lost Kingdomin tuotantoyhtiönä toimi Roger Cormanin New Concorde ‑yhtiö, joka vastasi myös muun muassa elokuvien Sorceress (1982), Deathstalker (1983), The Warrior and the Sorceress (1984) ja Barbarian Queen (1985) tuotannoista. Vuonna 1988 valmistuneella "jatko-osalla" Wizards of the Lost Kingdom II ei nimeä lukuun ottamatta ole mitään yhteistä Wizards of the Lost Kingdomin kanssa.