Tatu Piispanen

The Generation Gap (1973)

Ohjaaja:

• Chang Cheh

elokuva arvostelu

Ohjaus: Chang Cheh

The Generation Gap kuuluu samaan jatkumoon kuin Dead End (1969), Young People (1972) ja Friends (1974). Toisin sanoen se on yksi kungfu-kuningas Chang Chehin ohjaamista draamaelokuvista. Alkutekstijaksossa tuntemukset ovat kieltämättä erikoiset, kuin "Directed by Chang Cheh" läimähtääkin sankarillisen sotajoukkoposeerauksen sijasta moottoripyörällä ajavan rakastuneen nuorenparin kuvan päälle.

Heti ensimmäiseksi katsojaa pehmitellään ohjeistavalla julistuksella:
"Tämä elokuva ei ole puolueellinen. Se ei esitä kysymyksiä, vaan tutkailee nuorison ongelmia, sukupolvien välistä kuilua ja nykynuorten kapinointia systeemiä vastaan. Elokuva ei yritä tarjota valmiita vastauksia. Sen päätyttyä katsojan on löydettävä vastaukset itse."

Ei siis kysymyksiä, ei vastauksia. Mitä sitten? Kliseinen rakkaustarina ja annos turmelevaa teiniangstia. Mottooripyöräilevät ovat Ling Xi (David Chiang), 21‑vuotias rikkaan perheen hulivilipoika ja Cindy (Agnes Chan Mei Ling), 15‑vuotias koululaistyttö. Palavasti rakastuneet nuoret elävät ahdistuksessa, sillä Ling Xin huolestunut isä (Lo Dik) ei hyväksy suhdetta, Cindyn äärikonservatiivisista vanhemmista puhumattakaan. Lingin intohimona ovat nopeat autot ja karate, Cindy puolestaan on vanhempiensa harmiksi lahjakas laulaja. Ikäeron varjostavat rakastavaiset pakotetaan karkaamaan kodeistaan ja paiskimaan paskahommia yökerhon laulajattarena sekä automekaanikkona. Suloisessa romanssissaan naivi pariskunta ei koskaan etene nenienhieronnan eroottisemmalle puolelle.

Chang Cheh ei tunnu selviävän yhdestäkään draamastaan ilman jonkilaisia kungfu-inserttejä. Tunnin romanssisotkujen jälkeen luisutaan pikkuhiljaa toiminnallisemmille urille. Jo pitkään ikäihmisiä vallattomilla tempauksillaan kauhistuttaneen Ling Xin lopullinen syöksykierre alkaa kun isäpapan bisnesjuhliin saapuu Lingin ulkomailla työskentelevä superkunnollinen nörttiveli Ling Zhao (Ti Lung). Velipojan silmälasipäinen ja villaliivinen olemus on kuitenkin pelkkää silmänlumetta. Kun Zhao saa tietää pikkuveljensä alaikäiseen sekaantumisesta, hän lupaa Cindyn vanhemmille palauttaa tyttären. Kovanyrkkiset veljekset ottavat yhteen elokuvan parhaassa taistelukohtauksessa, jonka jälkeen Cindy lukitaan kotitaloonsa ja Ling pidätetään rettelöinnistä. Elokuvan muutamat mätkinnät ovat takuutiimi Liu Chia-liangin ja Tang Chian suunnittelemia, mutteivät millään tapaa merkillepantavia.

Elokuvan rakenteelliset puutteet tulevat hyvin ilmi rappiovaiheeseen siirtymisestä, kun esimerkiksi Cindyn hahmoon ei enää palata koko loppuelokuvan aikana muutoin kun yhdessä epätyydyttävässä kohtauksessa. Ling Xi ei kestä vastoinkäymisiä kuin mies, vaan käy ensitöikseen putkareissulla tutuksi tulleiden pikkurikollisten kanssa pistämässä paskaksi baarin, joka kohteli häntä epäkunniottavasti. Vapautuneesti syyttömiä sivullisia mukiloiva ja uusien naisten kanssa lihallisista iloista nauttiva Xi omaa kuitenkin vielä sen verran oikeustajua, että nostaa äläkän jengijohtajan (Chiang Tao) varastamasta poliisirevolverista. Erimielisyydet jengiläisten kanssa johtavat tietysti sisäiseen välienselvittelyyn, jossa ei ole voittajia. Pitkään odotettu ja ennalta-arvattava lopputulos päättää elokuvan rujosti ilman minkäänlaista kokoavaa päätösnäytöstä.

Lähes kahden tunnin pituudessaan The Generation Gap on puuduttavan ylipitkä. Alun romanssidraama on pätevästi näytelty, mutta tapahtumaköyhä ja yllätyksetön. Yli 100 albumia levyttänyt laulajatähti Agnes Chen todella näyttää 15‑vuotiaalta ja määkii englanniksi ankeita folk-henkisiä balladejaan rasittavuuteen asti. Huomattavaa on kuitenkin hänen roolinsa laajuus, mikä on täysin epätyypillisissä mitoissa miehekkäisiin tarinoihin mieltyneeltä Chang Chehilta. The Generation Gapissa vilahtaa jopa naisen nänni ja paljasta mieskroppaa päästään ihailemaan ainoastaan Ti Lungin lyhytkestoisessa uima-allaskohtauksessa. David Chiangin hahmoon samaistuminen tuottaa ongelmia, sillä Ling Xi tekee aivan täystyperiä ratkaisuja, eikä kärsi lainkaan tarpeeksi, jotta gangsterismiin vajoaminen tuntuisi tarpeelliselta. Jälkipuolen yhtä lailla kliseinen turmiokierre on kuvattu paljon tehokkaammin Kuei Chih-hungin The Delinquentissa (1973) ja Ti Lungin The Young Rebelissa (1973).

Entä mitä vastauksia katsoja löytää elokuvan päätyttyä? Ainakin jälleen uuden todisteen Chang Chehin kultakaudenkin tuotannon epätasaisuudesta. Tällaisenään The Generation Gap jää jälleen yhdeksi unohdettavaksi kuriositeetiksi Changin merkittävällä uralla.