Tatu Piispanen

The Delinquent (1973)

Ohjaaja:

• Kuei Chih Hung
• Chang Cheh

elokuva arvostelu

Ohjaus: Kuei Chih Hung, Chang Cheh

Moderniin ympäristöön sijoittuvat 70‑luvun honkkaritoimintaelokuvat ovat jo tältä lähtökohdaltaan huomattavasti mielenkiintoisempia tuttavuuksia kuin usein samoissa kaavoissa junnaavat historialliset kungfu-seikkailut. Pessimistinen The Delinquent kertoo yhden köyhiin oloihin syntyneen vihaisen nuoren miehen (Wang Chung) selviytymiskamppailusta jengien hallitsemassa vuoden 1973 Hongkongissa. Nuorukaisen katutappelukyvyt sekä hänen isänsä työpaikka varastovastaavana herättävät paikallisen jengipomon kiinnostuksen, ja pian Wangia ollaan vetämässä mukaan rikollisiin kuvioihin halusi hän sitä tai ei.

The Delinquent on kreditoitu Chang Chehin ja Kuei Chih-hungin yhteisohjaukseksi, mutta Changin todellista osanottoa on hankala arvioida. Monissa tapauksissa Chang on lainannut nimeään elokuville niitä promotoidakseen ja toiminut tuotannossa ainoastaan taustatukena. Näin on ilmeisesti tapahtunut myös The Delinquentin kohdalla, sillä elokuva edustaa Kuei Chih-hungin tyyliä tyypillisimmillään. Hongkong esitetään lähes yhtä ahdistavana paikkana kuin Kuein The Killer Snakesissä (1975). Mietityt kuvasommitelmat ovat taattua Kuei Chih-hungia ja käytössä ovat myös kokeellisemmat kikkailut, kuten kalansilmälinssillä kuvaaminen. Teknisissä jipoissa mennään paikoitellen myös metsään, kun esimerkiksi kuvaajan varjo näkyy selvästi otoksessa. Tämä on kuitenkin toissijaista aidon innovatiivisuuden tuoman virkistävän tuulahduksen rinnalla.

Vaikka rikolliselle polulle eksyminen johtaakin ennalta-arvattavaan tuhoon, ei The Delinquent sorru ylenpalttiseen moralisointiin. Se ei tarjoa valmista ratkaisumallia onnistuneelle elämälle. Elokuvan nihilismi tulee esiin Wang Chungin isän (Lo Dik) hahmossa. Isä on tehnyt niska limassa rehellistä duunia koko elämänsä, mutta jäänyt silti köyhäksi ja onnettomaksi. Turhautuneena vaimoaan pahoinpidellyt isäpappa on yhä Wangille rakas, joka syyttää kurjia olosuhteita tämän tilasta. Wang ei myöskään pysty antamaan anteeksi väkivaltaista isää paenneelle äidilleen. Hän ei ymmärrättevästi halua seurata isänsä jalanjälkiä hanttihommissa kituuttaen.

Wang Chung tekee The Delinquentissa huomattavasti muistettavamman roolin kuin toisessa samana vuonna valmistuneessa Chang Cheh ‑yhteistyössään Police Force. Alun turhautuneisuus ja lopun raivo tuntuvat uskottavilta. Lo Dik kolistelee isänä paikoitellen ylinäyttelemisen ämpäreitä, mutta onnistuu silti luomaan sympaattisesta vaimonhakkaajasta mielenkiintoisen kompleksisen hahmon. Myös modernissa Hongkongissa isät ovat kungfussa poikiaan parempia!

Lon lisäksi parhaimmat roolit tekevät elokuvan pahikset, iso kiho Tung Lam ja pienempiä ympyröitä pyörittävä Fan Mei Sheng. Nuorella Dean Shekilla on myös yksi alkuaikojen huomattavimmista esiintymisistään pahisten riveissä. Naisnäyttelijöistä edellisen vuoden Intimate Confessions of a Chinese Courtesanin häikäilemättömänä bordellinjohtajatterena ihastuttanut Betty Pei Ti on täydellinen viettelijätär, mutta söpö Lily Li saa Wang Chungin nopeasti unohtuvana tyttöystävänä aivan liian vähän ruutuaikaa.

Vaikka draamakohtaukset ovat tavallista kiintoisampia, varastaa toiminta odotetusti päähuomion. Tappelu on likaista ja brutaalia. Koreografit Liu Chia-liang ja Tang Chia ovat jättäneet kungfu-poseeraukset muihin leffoihin ja keskittyneet realistisempien katunujakoiden suunnitteluun. Raivopäinen pieksentä on silti yhtä jännittävää seurattavaa kuin perinteiset, hiotummat tyyliottelut. Vastustajien hakkaamisissa käytetään kekseliäästi apuna ympäristöstä löytyvää irtaimistoa.

Loppupuolella meno yltyy melkoisen rajuksi, kun puukkojen ja rautaputkien lisäksi aseiksi kelpuuteetaan myös mm. rikottuja pulloja, koukku, sahanterä, harppuuna sekä rumpusetin pelti. Toiminnasta ja siihen johtavista tilanteista tulee hakematta mieleen Bruce Leen The Big Boss (1971) sekä Sammo Hungin ja Jackie Chanin Heart of Dragon (1985), vaikka The Delinquent on vielä näitä kahta vähemmän taistelulajielokuva.

Kokonaisuutena The Delinquentia heikentää eniten sen ikiaikaisen kulunut kertomus lain väärälle puolelle ajautuvasta, ongelmallisten perhesuhteiden kanssa painivasta pojasta. Tarina on kuitenkin kerrottu sellaisella intensiteetillä ja niin rujolla 70‑luku- ja HK‑kuorrutuksella, että katsomiskokemus on täysin uniikki. Suositellaan kaikille hieman omaperäisemmän Shaw Brothers ‑toiminnan etsijöille.