Tatu Piispanen

Holy Flame of the Martial World (1983)

Ohjaaja:

• Tony Liu Jun-guk

elokuva arvostelu

Ohjaus: Tony Liu Jun-guk

Ohjaaja Tony Liu Jun‑guk alittaa odotukset briljantisti nimetyllä ja värikkäällä taikamiekkasekoilullaan Holy Flame of the Martial World. Edeltävänä vuonna valmistunutta Shaw Brothers ‑menestystä Buddha's Palm apinoiva räpellys tuo mieleen liian isolla budjetilla toteutetun koulunäytelmän, jonka käsikirjoitus on loihdittu useammankin aineen vaikutuksen alaisena. Latteat henkilöhahmot juoksevat puolitoistatuntia Pyhän liekin perässä, mutta katsojaa ei voisi vähempää kiinnostaa minkä klaanin käsiin liekki lopulta päätyy.

Holy Flame of the Martial World on tavattoman typerä ja sisältää runsaasti huumoria, mutta minulle jäi arvoituksesti onko elokuvan kokonaisuudessaan tarkoitus tehdä pilaa edustamastaan genrestä. On mahdotonta sanoa, pitäisikö repliikit tyyliin "He ovat masteroineet Pahan kyvyn, mikä sulkee heidän energiapisteensä ja tekee heistä immuuneita aseille!" ottaa tosissaan vai ei, sillä wuxia-elokuvat ja ‑kirjallisuus ovat iät ajat sisältäneet juuri tällaista tekstiä ilman itseironian häivääkään. Onnistuneen parodian olisikin vedettävä wuxia-kliseet niin täysillä överiksi, ettei katsojalle jäisi epäselväksi nauraako hän tekijöiden keksimille vitseille vai heidän epäonnistumisilleen. Itse komedia kun on jälleen sitä valitettavan tuttua slapstick-uunoilua, jossa naamanvääntelyn ja kimeiden äänien pitäisi olla hauskuuden aiheuttajia.

Koko elokuvan roolijako on mennyt vituiksi. Max Mok on pääroolissaan suorastaan sietämätön ja muistuttaa meitä Journey of the Doomedin (1985) läpi kärsineitä miksi olimme tuon katselukokemuksen äärellä hypätä ikkunasta. Philip Kwok on täysin hukassa parrakkaana, sisäelimet pirstoavan Kummitusnaurun hallitsevana oppi-isämestarina. Elokuvan naiset ovat lapsellisia määkijöitä ja se toinen nuori miessankari vastenmielinen pullamössöhintti. Suurin osa näyttelijöistä ylinäyttelee railakkaasti ja loput unohtavat kokonaan näytellä.

Holy Flame of the Martial Worldin toimintakohtauksilla ei ole mitään tekemistä kamppailulajien kanssa, vaikka muutama mukiinmenevä liikesarja elokuvassa nähdäänkiin. Yksikään pääosan esittäjistä ei ole varsinainen kungfu-taituri, ja yhteenotot ovatkin toteutettu nopeilla leikkauksilla sekä käsittämättömällä määrällä vaijeriapua. Leffan henkilöille lentäminen ja levitaatio ovat arkipäivää: kuka tahansa pystyy pomppaamaan ilmaan ja jäämään paikalleen killumaan vaikka vartiksi. Hyvät kungfu-kyvyt tarkoittavat sitä, että pystyy ampumaan käsistään kuolettavia säteitä. Erikoistehosteet ovat kehnoja ja väkkäränä pyöriviä taistelijoita kannattelevat vaijerit näkyvät lähes joka otoksessa. Lavasteet ovat niin tuskallisen ilmiselviä lavasteita, että usein uskoo seuraavansa videoitua teatteria oikean elokuvan sijasta.

Holy Flame of the Martial Worldin edustamaa rakenteetonta ja sekavaa sähläämistä ei jaksaisi kauaa seurata, ellei mukaan olisi keksitty kiitettävää kavalkaadia viihdyttäviä älyttömyyksiä: Päitä irtoilee, jengiä poksahtelee kappaleiksi ja sulaa luurangoiksi, kuolleeseen käärmeenraatoon tungettu sormi muuttuu räjähtäviä säteitä ampuvaksi aseeksi.

Elokuvan parhaimmassa kohtauksessa sankarit tunkeutuvat Verenimijäklaanin tukikohtaan pelastamaan nuorta neitoa. Klaanin johtaja on juuri uhraamassa joukkoa kauniita neitsyitä alttarilla makaavalle 1 000 vuotta vanhalle vihreälle ruumiille. Toimituksen keskeytyessä johtaja taikoo avukseen paperikääröjen piirrustuksien hirviöitä. Henkiin herättyään kikattavat, foliopukuiset ja vapputoritasoisten naamariensa ansiosta kasvoiltaan varsin eleettömät hirviöt juoksevat seiniä pitkin ja hyppivät ilmassa saaden pian surmansa päähenkilöiden miekoista. Turhauteneena klaaninpää kutsuu eloon itse pyhän muinaisjäänteen, joka paljastuu vihreisiin trikoisiin pukeutuneeksi ja sukkahousut päähänsä vetäneeksi, englantia puhuvaksi mieheksi! Eloisa ruumis sekoilee ympäri salia, muuttuu näkymättömäksi ja kokee lopulta erittäin hilpeän kuoleman. Tällaista pirteää ja reippaan päätöntä sekoilua Holy Flame of the Martial World olisi totisesti kaivannut monin verroin runsaammin ollakseen katsomisen arvoinen. Juonta on kokonaisuudessaan turha lähteä referoimaan, siinä eri klaanit ovat mystisen tehokkaan taika-aseen perässä blah blah blah.

Pahoittelen, jos sain Holy Flame of the Martial Worldin kuulostamaan jotenkin mielenkiintoiselta tai hauskalta. Oikeasti se on tylsistyttävä sekamelska, jonka jälkeen on lähes mahdotonta käsittää kuinka ohjaaja Tony Liun onnistui käsikirjoittajapartnerinsa Cheung Kwok-yuenin kanssa saattaa seuraavana vuonna valkokankaille Secret Service of the Imperial Courtin kaltainen tummanpuhuvan mestariteoksen. 80‑lukulaista Honkong-tehostemäiskettä etsivien on syytä ohjata katseensa aavistuksen parempien Buddha's Palmin ja Zu: Warriors from the Magic Mountainin (1983) suuntaan.