Julkaistu: 2003-12-17T00:00:30+03:00
Ohjaaja:
elokuva arvostelu
Ohjaus: Lo Wei
Sekä Bruce Leen että etenkin Jackie Chanin kanssa mahdollisuutensa munannut Lo Wei ohjasi varhaisemmalla Shaw Brothers ‑kaudellaan muutamia katsomisen arvoisia teoksia, joista maininnan ansaitsee ainakin Cheng Pei Pein tähdittämä The Shadow Whip. Se oli Lon viimeinen Shaw-elokuva juuri ennen loikkaamista kilpailevan tuotantoyhtion Golden Harvestin leipiin ja ensimmäisen todellisen Bruce Lee ‑leffan The Big Boss (1971) puikkoihin.
Jackie Chanin ja Bruce Leen koettelemusten ansiosta Lo Wei nauttii nykyään kyseenalaista mainetta lähinnä kuvauspaikalla kuorsaavana, hankalana ja valehtelevana paskiaisena, mutta vaikka The Shadow Whipin parhaimmiksi ansioiksi voidaankin laskea karismaattiset pääosan esittäjät ja hyvin orkestroidut taistelukohtaukset, se on kuitenkin varsin pätevästi ohjattu pienimuotoinen seikkailu. Kompaktissa 78 minuutin pituudessaan se viihdyttää takuuvarmasti alusta loppuun. Yleiselläkin tasolla näistä varhaisista miekkasankaritarinoista tuppaa usein löytymään huomattavasti enemmän särmää kuin 70‑luvun loppupuolen väsyneistä kungfu-kyhäelmistä. Lisäksi suomalaisena ainakin itselläni on heikkous lumisissa maisemissa tapahtuviin leffoihin ja The Shadow Whip hyödyntää studiolavasteiden lisäksi kauniita talviotoksia esimerkillisellä tavalla.
Elokuvan keskipisteenä hurmaa ihastuttava Cheng Pei Pei, joka säteilee vähintään Come Drink with Men (1966) Golden Swallow'n veroisesti, vaikkei esittämänsä henkilö kovin persoonalliseksi tällä kertaa kehitykään. Yhtä karismaattiseksi nousee tyyni miekkataituri Yueh Hua. Luotettavat veteraanit Ku Feng, Tien Feng ja Wang Hsieh tukevat hehkeää pääparia hyvillä sivurooleillaan. Ohjaaja Lo Wei esiintyy pienessä osassa Chang Pei Pein isänä. Tarkkasilmäisimmät harrastajat voivat spotata myös Sammo Hungin minimaalisessa stunt-roolissa.
Taistelukohtaukset ovat pääasia loistavia ja hymy nousee useasti kasvoille Cheng Pei Pein ja Yueh Huan käyttäessä vihollisten omaa aseistusta heitä itseään vastaan mm. potkimalla miekkoja vastustajien vatsoihin ja ruoskimalla keihäät kuolettavasti omistajistaan läpi. Veripusseja puristellaan mukavan tiuhaan, mutta muutamaa irtojäsentä luukunottamatta väkivalta pysyy kohtalaisen siistinä. Simppeliydestään huolimatta Simon Chui Yee Angin (Intimate Confessions of a Chinese Courtesan, 1972) koreografia on kekseliästä ja taistelijoista etenkin väkkäränä pyörivä Yueh Hua riemastuttaa potkuja ja miekansivalluksia jakaessaan.
The Shadow Whip on yksi niistä elokuvista, jossa kaikki kungfu-mestarit osaavat lentää. Vaijeripelleilyllä ei onneksi pilata itse mättöjä, vaan teräsmies-tyyliset ohjuksena sinkoilemiset edeltävät yhteenottaja ja näin ainoastaan lisäävät elokuvan viehättävyyttä. Valitettavasti monet kamppailut on kuitenkin pilattu aivan käsittämättömillä nopeutuksilla, jotka ovat niin silmiinpistäviä, että niiden ilmaantuessa luulee vahingossa painaneensa kaukosäätimen pikakelausnappulaa. Ratkaisu on mieletön, sillä nopeutettamattomat ottelut ovat kerrassaan mainioita. Toinen ongelma on kunnollisten vastustajien puute – näyttävimmät hutkinnat käydään jo elokuvan puolessavälissä, eikä sankareille tarjota missään vaiheessa todella tiukkoja tilanteita. Loppumätössäkin pääpaha on heti alkutilanteesta lähtien täysin alakynnessä. Mitättömien tusinapahisten pilkkomisissa riittää kuitenkin ihasteltavaa useamman katselukerran edestä.
Juonessa erilaiset taistelutaiturit ovat mystiseen ruoskamestarin Shadow Whipin perässä ja törmäävät Chang Pei Pein esittämään majatalonpitäjättäreen, jonka merkillepantavat taidot ruoskankäytössä herättävät epäilyksiä yhteydestä maan alle painuneeseen Shadow Whipiin. Pian Chang ei itsekään ole varma setänsä ja opettajansa Tien Fengin todellisesta identiteetistä. Innokkaimmin Whipiä ovat haastamassa kostonhimoiset Yueh Hua ja Ku Feng, mutta ensin pitäisi selvittää kuka puhuu paskaa ja kenellä on vastuu 15 vuotta sitten tapahtuneen timanttiryöstön traagisista seuraksista. Juonivyyhtiä puretaan juuri sopivaan tahtiin, ja mielenkiinto säilyy ennalta-arvattavaan loppuratkaisuun asti.
IVL:n R3-dvd:n kuvanlaatu on pääosin erinomainen, mutta muuttuu useissa kohtauksissa hetkellisesti kehnoimmaksi mitä Celestialin kiekoilla on tähän mennessä nähty. Tämä johtuu luultavasti alkuperäisen printin vaurioitumisesta, eikä ole esteenä elokuvasta nauttimiselle.
Elokuvan muut nimet
Ohjaaja
Käsikirjoittaja
Näyttelijät
Levittäjä / Jakelija
Maa
Genre
Kategoria