Juho Malanin

Biotherapy (1986)

Ohjaaja:

• Akihiro Kashima

elokuva arvostelu

Ohjaus: Akihiro Kashima

Biotherapy on japanilainen, ilmeisesti muutaman vuoden takainen pienen budjetin gore-lyhäri hieman 1980‑luvun loppupuolen Guinea Pig ‑elokuvien tyyliin, kuitenkin vailla niiden realistisia ja matalaotsaisia sadismin representaatioita. Näin Biotherapyn tekstittämättömältä dvd:ltä, joka suurella todennäköisyydellä on bootleg, mutta elokuvan ns. meininki käy ilmi loistavasti myös ilman ymmärrystä dialogista.

Mömmö saapuu jostain maan päälle, se on ruma ja muovinen ja erittäin verenhimoinen. Se osaa myös puhua ja ajatella, mutta sen tavoite maan päällä jää selittämättömiin, jos ei japania ymmärrä. Hirviö tappaa ja läträilee ihmisillä koko 35 minuutin ajan, ja tässä lieneekin syy siihen, miksi tämä on melko tuskaton tekele kertakatseluun.

Yleensä tällaisissa amatööritöissä häiritsee etenkin huono näytteleminen, siis ylinäyttely ja siihen liittyvä taidottomuus, mutta sellaista ei Biotherapyssa onneksi ole. Lukuisat pelon ja kauhun tuntemukset välittyvät uskottavasti elokuvan maailmasta, toisin kuin esim. mainitussa Guinea Pig ‑pätkässä Mermaid in a Manhole (1988). Muutama erittäin pitkältä tuntuva dialogikohtaus Biotherapyssa on, mutta sekään ei luultavasti olisi haitannut, mikäli englantitekstitys olisi ollut paikalla.

Itse gore-tehosteet ovat tyypillisesti lähikuvaan uskovia ja geysir-perinteeseen luottavia ja kieltämättä ajoittain villejäkin, kuten japanilaisilta tekijöiltä voi odottaakin. Legendaarinen eye‑gouging on toki läsnä, kuten myös lukuisat lävistelyt, suolestukset ja liioitellut verenpaineet, mikä viimeistään paljastaa mihin tekijät eniten keskittyivät (kuten paljastaa myös kiekolla oleva "making of" ‑kuvasarja).

Japanilainen underground-surrealismipainajainen Naked Blood (Toshiyasu Sato, 1995) tulee helposti mieleen, kun katsoo tällaisia japanilaisia halpatuotantoja: kyseinen elokuva sisältää hätkähdyttäviä ja vaikeasti avautuvia kuvia ja ajatuksia raadollisen ja ahneen yhteiskunnan rakenteista ja syistä, yksilöistä. Kyseisen elokuvan yhteydet esim. Biotherapyyn piilevät valmistusmaansa lisäksi sen erikoistehosteissa, jotka käsittävät fyysisiä asioita, joiden toteuttaminen ja esittäminen "ei‑oikeasti" tuntuu aika käsittämättömältä. Mitään yhtä unohtumatonta Biotherapy ei kuitenkaan sisällä, puhuimme sitten juuri erikoistehosteista tai muusta, vakavammasta, sisällöstä.

Elokuvaa leimaava synkkyys ja pimeys luovat tunnelmaa, mutta kunnollisempi visuaalisuus olisi tehnyt tästä jo paljon mielenkiintoisemman lyhyen elokuvan. Japani on kiinnostavimpia ja voimakkaan hiljaisuuden suurimpia elokuvamaita, ja maan mestareiden ansiosta myös marginaalisempikin tuotanto omaa potentiaalia olla varteenotettavampaa kuin muiden maiden vastaavat, joista esimerkkinä mainittakoon vaikkapa Saksan Andreas Schnaas.